Punk massakulttuurin airueena? Sex Pistols ja punk-rock suomalaisten arvojen peilinä tammikuussa 1978

Abstract

Tutkin pro gradu ­tutkielmassani, miten Sex Pistolsiin ja punk-kulttuuriin suhtauduttiin Suomessa tammikuussa 1978. Kyse on siis nuorisokulttuurin ja valtakulttuurin yhteentörmäyksen tarkastelusta. Tämä sukupolvien välinen välinen konflikti nousi huomiotaherättävälle tasolle, kun Suomessa piti tuolloin esiintyä Sex Pistols -niminen pahamaineinen punk-rockia soittava yhtye. Yhtyeen maahantulo kiellettiin ja tapauksesta nousi kohu.

1970-luvun Suomea on myöhemmässä tutkimuksessa luonnehdittu kulttuurillisesti sulkeutuneeksi alueeksi, jossa politiikka oli pitkälti presidentti Kekkosen säätelemää ja kulttuurielämä vahvasti valtiollisesti ohjattua. Samaan ajankohtaan sijoittuu myös vakava taloudellinen lama, joukkotyöttömyys ja lisäksi nuorisokulttuurien entistä näkyvämpi rooli kuluttajina.

Tutkielmassani yritän selvittää, miksi punk koettiin uhkaavaksi: minkälaisin äänenpainoin asiaan suhtauduttiin, minkälaisia argumentteja esitettiin puolesta ja vastaan, ja miten journalistien sekä tavallisten kansalaisten näkemykset vaihtelivat lehdissä. Tutkielmassa on nuorisotutkimuksellinen vivahde, mutta keskityn kuitenkin enemmän aikuisten rakentaman hegemonisen järjestelmän tarkastelemiseen. Tarkoituksena on etsiä niitä yhteiskunnallisia arvoja sekä poliittisia käytäntöjä ja niiden muodostamia rakenteita, jotka vaikuttavat kyseessä olevan voimakkaan yhteiskunnallisen keskustelun heräämiseen.

Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona toimii neljä merkittävää sanomalehteä (Helsingin Sanomat, Suomen Sosialidemokraatti, Aamulehti ja Ilta-Sanomat) tammikuulta 1978. Kyseiset neljä sanomalehteä edustavat niin erilaisia poliittisia taustoja kuin myös erilaisia lehtiformaatteja. Periaatteellisena lähtökohtana tämän tutkimusaineiston käytölle on median hegemonista valtakulttuuria ylläpitävä ja luova ominaisuus. Tutkimuksessa on viitattu usein Douglas Kellnerin, Stuart Hallin ja Norman Faircloughin mediatutkimuksiin, mutta mitään kaikenkattavaa metodia tutkimuksessa ei ole. Lisäksi olen Thomas Ziehen modernisaatioteorioiden avulla pyrkinyt tuomaan esille kirjoittelussa nuorison suhteen esiintyviä pelkoja ja toiveita.

Tässä tutkielmassa on tullut esille, että Sex Pistolsin kieltopäätöksessä ja sitä ympäröineessä keskustelussa ei itse asiassa tunnukaan olleen kyse siitä, että vartavasten juuri punk olisi koettu erityisen vaaralliseksi. Kyse näyttää olleen enemmänkin yleisen massakulttuurin leviämisen pelosta suomalaisen kulttuurin kustannuksella. Punkkarit nimittäin leimattiin imperialistisen massakulttuurin osaksi, mutta osansa saivat myös Aku Ankka ja Charlien enkelit.

Massakulttuuria vastustettiin koko suomalaisessa poliittisessa kentässä. Porvariston puolella pelättiin vanhojen hyvien tapojen katoavan, väkivallan lisääntyvän ja kotimaisen kulttuurin köyhtyvän. Vasemmiston edustajat olivat samoilla linjoilla, mutta he pitivät yleensä massakulttuuria nimenomaan länsimaisena roskana. Jotkut näkivät tähän pelkoon vastauksena sensuurin. Suomettuneessa ilmapiirissä sensuuri olikin arkipäiväinen käsite. Näin ollen ei ole yllättävää, että Sex Pistolsia ja monta muuta massakulttuuriksi koettua asiaa kohtaan esiintyi myös vaatimuksia sensuurin kiristämisestä.