AIHEENA TUNTEET PÄIHDEPERHEIDEN LASTEN VERTAISRYHMÄSSÄ ”Mulla on hyvä ja paha olo päässä - molempia.”
RÄIKKÖNEN, RIITTA (2006)
RÄIKKÖNEN, RIITTA
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16370
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16370
Tiivistelmä
Tarkastelen Pro gradu -tutkielmassani päihdeperheiden lapsille tarkoitetussa vertaisryhmässä tapahtuvaa tunneaiheen käsittelyä. Tutkimuskysymykseni jakaantuu kolmeen osaan. Tarkastelen, mitä tunteita lapset itse tai ryhmää ohjaavat aikuiset nimeävät tunneaihetta käsiteltäessä, mihin asiayhteyteen lapset liittävät kyseisen tunteen ja mikä on lasten käsitys tunnenormeista eli mitä tunteita ja miten tunteita heidän mielestään voi näyttää tai peittää toisilta. Koska kyseessä on päihdeperheiden lasten vertaisryhmä, olen kiinnostunut siitä, nouseeko lasten tunnepuheessa läheisen päihdeongelma esille.
Tutkielmani on empirialähtöinen ja sen aineisto on kerätty luonnollisessa institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Lasten vertaisryhmä kokoontui kerran viikossa ajalla 9.11.2004 - 19.4.2005. Ryhmään osallistui viisi tyttöä ja yksi poika. Lasten iät vaihtelivat kuudesta kymmeneen vuoteen. Empiirinen aineistoni on kerätty nauhoittamalla tunneaiheen käsittelyä. Lisäksi videoin yhden kokoontumiskerran. Analyysiäni olen tehnyt teemoittelun avulla. Nauhoittamisen ja videoinnin lisäksi olen täydentänyt aineistoani lasten tekemillä tehtävillä, joista muutaman olen liittänyt myös tutkielmani empiiriseen osaan. En kuitenkaan pyri tulkitsemaan tai analysoimaan lasten piirustuksia, vaan käytän niitä havainnollistamaan lasten puhetta tunteista.
Lasten vertaisryhmätoiminta on suhteellisen uusi lastensuojelun sosiaalityön menetelmällinen interventio, jota käytetään, kun lapsen perheessä on havaittu riskitekijä. Tämä riskitekijä voi olla vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö, vanhemman mielenterveysongelmat tai perheväkivalta. Suomessa päihdeperheiden lapsille suunnattu vertaisryhmätoiminta alkoi vuonna 1997 Imatralla. Ohjatun toiminnan menetelminä käytetään sekä toiminnallisia että terapeuttisia menetelmiä.
Päihdeperheessä eläminen on riski lapsen sekä fyysiselle että psyykkiselle kehitykselle. Tutkielmassani tarkastelen päihdeperheessä kasvamisen vaikutuksia lapsen psyykkiseen hyvinvointiin tunneteeman kautta. Tunteilla on biologinen, psykologinen ja sosiaalinen perusta. Tämä antaa tutkielmalleni tulkintakehikon sekä psykologiasta että yhteiskuntatieteistä. Tutkielmani on yhteiskuntatieteellistä lapsuustutkimusta ja aihettani tarkastelen sosiaalisen konstruktionismin antamista lähtökohdista.
Lasten selviytymiskeinoiksi päihdeperheessä mainitaan roolien omaksuminen, tunteiden kieltäminen sekä epätoivottaviin ja tuhoisiin puolustusmekanismeihin turvautuminen. Lasten olisi tärkeää saada kosketus omiin tunteisiinsa, sillä jos lapsi jää etäälle omista tunnekokemuksistaan, syrjäytymisen riski kasvaa. Jotta lasta hoitava aikuinen pystyisi tukemaan ja auttamaan lasta tässä prosessissa, hänen on itsensä kohdattava oma historiansa emotionaalisella tasolla. Lapsen yritys käsitellä tunnetilojaan estyy tai ainakin vaikeutuu, jos vanhempi ei tunnista tai hyväksy lapsen tunneilmaisuja tai suhtautuu niihin ristiriitaisesti. Varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen laatu ovat ratkaisevia tekijöitä lapsen psyykkisessä kehityksessä ja neurofysiologisessa kypsymisessä.
Aikaisempien tutkimustulosten mukaan päihdeperheessä kasvaneilla negatiiviset tunteet olisivat vallitsevina, tunteet puuttuisivat tai niiden olemassaoloa peiteltäisiin. Lapset eivät ryhmässä puhuneet pelkästään negatiivista tunteista, vaan heidän elämäänsä kuuluu paljon myös hyviä, kehitystä tukevia tunteita. Välillä on hyvä olo päässä, välillä on paha - molempia.
Avainsanat: kiintymyssuhteet, lasten vertaisryhmä, päihdeperhe, tunteet, varhainen vuorovaikutus.
Tutkielmani on empirialähtöinen ja sen aineisto on kerätty luonnollisessa institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Lasten vertaisryhmä kokoontui kerran viikossa ajalla 9.11.2004 - 19.4.2005. Ryhmään osallistui viisi tyttöä ja yksi poika. Lasten iät vaihtelivat kuudesta kymmeneen vuoteen. Empiirinen aineistoni on kerätty nauhoittamalla tunneaiheen käsittelyä. Lisäksi videoin yhden kokoontumiskerran. Analyysiäni olen tehnyt teemoittelun avulla. Nauhoittamisen ja videoinnin lisäksi olen täydentänyt aineistoani lasten tekemillä tehtävillä, joista muutaman olen liittänyt myös tutkielmani empiiriseen osaan. En kuitenkaan pyri tulkitsemaan tai analysoimaan lasten piirustuksia, vaan käytän niitä havainnollistamaan lasten puhetta tunteista.
Lasten vertaisryhmätoiminta on suhteellisen uusi lastensuojelun sosiaalityön menetelmällinen interventio, jota käytetään, kun lapsen perheessä on havaittu riskitekijä. Tämä riskitekijä voi olla vanhempien liiallinen päihteidenkäyttö, vanhemman mielenterveysongelmat tai perheväkivalta. Suomessa päihdeperheiden lapsille suunnattu vertaisryhmätoiminta alkoi vuonna 1997 Imatralla. Ohjatun toiminnan menetelminä käytetään sekä toiminnallisia että terapeuttisia menetelmiä.
Päihdeperheessä eläminen on riski lapsen sekä fyysiselle että psyykkiselle kehitykselle. Tutkielmassani tarkastelen päihdeperheessä kasvamisen vaikutuksia lapsen psyykkiseen hyvinvointiin tunneteeman kautta. Tunteilla on biologinen, psykologinen ja sosiaalinen perusta. Tämä antaa tutkielmalleni tulkintakehikon sekä psykologiasta että yhteiskuntatieteistä. Tutkielmani on yhteiskuntatieteellistä lapsuustutkimusta ja aihettani tarkastelen sosiaalisen konstruktionismin antamista lähtökohdista.
Lasten selviytymiskeinoiksi päihdeperheessä mainitaan roolien omaksuminen, tunteiden kieltäminen sekä epätoivottaviin ja tuhoisiin puolustusmekanismeihin turvautuminen. Lasten olisi tärkeää saada kosketus omiin tunteisiinsa, sillä jos lapsi jää etäälle omista tunnekokemuksistaan, syrjäytymisen riski kasvaa. Jotta lasta hoitava aikuinen pystyisi tukemaan ja auttamaan lasta tässä prosessissa, hänen on itsensä kohdattava oma historiansa emotionaalisella tasolla. Lapsen yritys käsitellä tunnetilojaan estyy tai ainakin vaikeutuu, jos vanhempi ei tunnista tai hyväksy lapsen tunneilmaisuja tai suhtautuu niihin ristiriitaisesti. Varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen laatu ovat ratkaisevia tekijöitä lapsen psyykkisessä kehityksessä ja neurofysiologisessa kypsymisessä.
Aikaisempien tutkimustulosten mukaan päihdeperheessä kasvaneilla negatiiviset tunteet olisivat vallitsevina, tunteet puuttuisivat tai niiden olemassaoloa peiteltäisiin. Lapset eivät ryhmässä puhuneet pelkästään negatiivista tunteista, vaan heidän elämäänsä kuuluu paljon myös hyviä, kehitystä tukevia tunteita. Välillä on hyvä olo päässä, välillä on paha - molempia.
Avainsanat: kiintymyssuhteet, lasten vertaisryhmä, päihdeperhe, tunteet, varhainen vuorovaikutus.