Use of Discourse Marker I Mean in Academic Discourse a Comparative Study of Native and Non-Native Englishes
KAMINEN, JONNA (2006)
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16344
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16344
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee diskurssipartikkeli I mean:in käyttöä puhutun akateemisen englanninkielen korpuksessa, jossa englantia puhuvat keskenään ihmiset, joille englanti ei ole äidinkieli. Tutkimuksessa käytetään vertailukohteena toista korpusta, joka koostuu äidinkielenään englantia puhuvien akateemisista keskusteluista.
Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia englantia lingua francana, eli kontaktikielenä niiden puhujien välillä, jotka eivät puhu toistensa kieltä, ja joille englanti on yhteinen vieras kieli. Englannin kielen käyttö kontaktikielenä ei-äidinkielisten puhujien välillä on nykyisin jo ylittänyt sen käytön äidinkielenä. Sen sijaan, että suhtauduttaisiin englannin kieltä lingua francana käyttäviin puhujiin kielen oppijoina tai sitä muutoin epätäydellisesti osaavina, on alaa valtaamassa uusi ajatus siitä, että lingua franca englanti olisi englannin kielen uusi, kansainvälinen malli. Johtoajatuksena alan tutkijoilla on selvittää mitkä englannin kielen elementit ovat olennaisia sen käytölle kontaktikielenä, ja tämän asian selvittämisessä empiirisellä tutkimuksella on olennainen osa.
Diskurssipartikkelit ovat pieniä, näennäisen yhdentekeviä sanoja, kuten suomenkielen ”niinku” tai ”tota”. Aikaisempi tutkimus diskurssipartikkelien käytöstä englanninkielessä on kuitenkin osoittanut, että näille välimerkeille voidaan löytää tiettyjä merkityksiä, joiden tulkinta riippuu ympäröivästä keskustelusta. Schiffrin (1987) on tutkinut diskurssipartikkelia I mean ja osoittanut sillä olevan tiettyjä tehtäviä puhutussa kielessä. Hänen mukaansa I mean voi esimerkiksi toimia huomion kiinnittäjänä. Se siis kertoo kuulijalle, että puhuja aikoo sanoa jotakin tärkeää.
Tutkimus toteutettiin tutkimalla diskurssipartikkelia I mean ensin vieraana kielenään englantia puhuvien ELFA-korpuksessa. Tapauksia tutkittiin analysoimalla kutakin tapausta ympäröivää keskustelua. Näin pystyttiin löytämään yleisiä diskurssipartikkeli I mean:in käyttötapoja, joita sitten verrattiin englantia äidinkielenään puhuvien MICASE-korpuksen vastaaviin tapauksiin. Tällä tavoin pystyttiin määrittelemään eroja ja yhtäläisyyksiä diskurssipartikkeli I mean:in käytössä englantia äidinkielenään puhuvien ja sitä vieraana kielenään käyttävien välillä.
Tutkimus diskurssipartikkeli I mean:in käytöstä ELFA-korpuksessa osoitti, että ei-äidinkieliset englanninpuhujat käyttivät kyseistä diskurssipartikkelia lähinnä ilmaisemaan ja varoittamaan muutoksista, perusteluista, painotuksesta sekä muutoksista puhujan tyylissä (esimerkiksi siirryttäessä humoristisesta tyylistä vakavaan). Vertaileva tutkimus MICASE-korpukseen osoitti, että diskurssipartikkeli I mean:in käytöllä on huomattavia eroja äidinkielisten ja ei-äidinkielisten englanninpuhujien välillä, vaikkakin keskinäisiä käytön yhteneväisyyksiä kunkin korpuksen sisällä oli runsaasti.
Tulokset osoittavat, että ei-äidinkieliset englanninpuhujat käyttävät diskurssipartikkelia I mean eri tavoin kuin äidinkielenään englantia puhuvat, mutta kuitenkin keskenään ymmärrettävällä ja yhtenevällä tavalla. Tämä tulos viittaa siihen, että englanti lingua francana olisi todellakin englanninkielen variantti, jossa on omia, äidinkielisestä englannista riippumattomia kielen käytänteitä.
Asiasanat: lingua franca, discourse marker, EFL, ELFA, I mean, non-native English
Tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia englantia lingua francana, eli kontaktikielenä niiden puhujien välillä, jotka eivät puhu toistensa kieltä, ja joille englanti on yhteinen vieras kieli. Englannin kielen käyttö kontaktikielenä ei-äidinkielisten puhujien välillä on nykyisin jo ylittänyt sen käytön äidinkielenä. Sen sijaan, että suhtauduttaisiin englannin kieltä lingua francana käyttäviin puhujiin kielen oppijoina tai sitä muutoin epätäydellisesti osaavina, on alaa valtaamassa uusi ajatus siitä, että lingua franca englanti olisi englannin kielen uusi, kansainvälinen malli. Johtoajatuksena alan tutkijoilla on selvittää mitkä englannin kielen elementit ovat olennaisia sen käytölle kontaktikielenä, ja tämän asian selvittämisessä empiirisellä tutkimuksella on olennainen osa.
Diskurssipartikkelit ovat pieniä, näennäisen yhdentekeviä sanoja, kuten suomenkielen ”niinku” tai ”tota”. Aikaisempi tutkimus diskurssipartikkelien käytöstä englanninkielessä on kuitenkin osoittanut, että näille välimerkeille voidaan löytää tiettyjä merkityksiä, joiden tulkinta riippuu ympäröivästä keskustelusta. Schiffrin (1987) on tutkinut diskurssipartikkelia I mean ja osoittanut sillä olevan tiettyjä tehtäviä puhutussa kielessä. Hänen mukaansa I mean voi esimerkiksi toimia huomion kiinnittäjänä. Se siis kertoo kuulijalle, että puhuja aikoo sanoa jotakin tärkeää.
Tutkimus toteutettiin tutkimalla diskurssipartikkelia I mean ensin vieraana kielenään englantia puhuvien ELFA-korpuksessa. Tapauksia tutkittiin analysoimalla kutakin tapausta ympäröivää keskustelua. Näin pystyttiin löytämään yleisiä diskurssipartikkeli I mean:in käyttötapoja, joita sitten verrattiin englantia äidinkielenään puhuvien MICASE-korpuksen vastaaviin tapauksiin. Tällä tavoin pystyttiin määrittelemään eroja ja yhtäläisyyksiä diskurssipartikkeli I mean:in käytössä englantia äidinkielenään puhuvien ja sitä vieraana kielenään käyttävien välillä.
Tutkimus diskurssipartikkeli I mean:in käytöstä ELFA-korpuksessa osoitti, että ei-äidinkieliset englanninpuhujat käyttivät kyseistä diskurssipartikkelia lähinnä ilmaisemaan ja varoittamaan muutoksista, perusteluista, painotuksesta sekä muutoksista puhujan tyylissä (esimerkiksi siirryttäessä humoristisesta tyylistä vakavaan). Vertaileva tutkimus MICASE-korpukseen osoitti, että diskurssipartikkeli I mean:in käytöllä on huomattavia eroja äidinkielisten ja ei-äidinkielisten englanninpuhujien välillä, vaikkakin keskinäisiä käytön yhteneväisyyksiä kunkin korpuksen sisällä oli runsaasti.
Tulokset osoittavat, että ei-äidinkieliset englanninpuhujat käyttävät diskurssipartikkelia I mean eri tavoin kuin äidinkielenään englantia puhuvat, mutta kuitenkin keskenään ymmärrettävällä ja yhtenevällä tavalla. Tämä tulos viittaa siihen, että englanti lingua francana olisi todellakin englanninkielen variantti, jossa on omia, äidinkielisestä englannista riippumattomia kielen käytänteitä.
Asiasanat: lingua franca, discourse marker, EFL, ELFA, I mean, non-native English