Maa- tuo yhä elävä, kauhea tähti : Eeva-Liisa Mannerin lyriikka 1960-luvun maailmanpoliittisen osallistumisen kentällä
HIETALAHTI, LEENA (2006)
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16334
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16334
Tiivistelmä
Pro gradu -työssäni tutkin Eeva-Liisa Mannerin lyriikan yhteyksiä ja tapaa osallistua 1960-luvun maailmanpoliittiseen keskusteluun. Tutkimukseni keskittyy vuonna 1968 ilmestyneisiin kokoelmiin Fahrenheit 121 ja Jos suru savuaisi. Eeva-Liisa Mannerin teosten poliittiset ulottuvuudet on aiemmassa tutkimuksessa jätetty vähälle huomiolle. Manner ei pidä itseään poliittisena kirjailijana. Muun muassa tämä tekee hänen lyriikastaan mielenkiintoisen tutkimuskohteen.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä käytän kulttuurintutkimusta, erityisesti Raymond Williamsin kulturalistista teoriaa. Teoreettinen lähtökohtani on, että korkeinkin kirjallisuus on osa yhteiskunnan yleistä merkityksentuoton prosessia. Vaikka Manner korostaa lyriikkansa subjektiivisuutta, vuoden 1968 kokoelmat heijastavat aikansa ja yhteiskuntansa maailmanpoliittisia diskursseja.
Tutkielmassani etsin 1960-luvun yleisiä maailmanpoliittisia struktuureja ja Mannerin yksityistä struktuuria sekä näiden yhtymäkohtia Mannerin lyriikassa.
Tutkin, millaisena maailmanpolitiikka representoituu vuoden 1968 kokoelmissa. Miten ja miksi 1960-luvun maailmanpoliittiset diskurssit toistuvat tai kyseenalaistuvat Mannerin lyriikan maailmanpoliittisessa kannanotossa?
Etsin syitä runojen maailmanpoliittiseen maailmankuvaan 1960-luvun poliittisesta historiasta ja kulttuurihistoriasta, Mannerin omasta historiasta ja siitä, miten kirjailija itse näkee kokoelmiensa syntyneen. Mannerille tärkeä Martin Heideggerin filosofia nousee kokoelmien maailmanpoliittisissa merkityksissä keskeiseksi.
Yhteiskunnallista osallistumista korostavalla 1960-luvulla maailmanpolitiikasta tuli keskeinen aihe myös suomalaisessa lyriikassa. Tutkimusteosteni maailmanpoliittinen kannanotto ei istu vuosikymmenensä lyriikan osallistumisen ihanteisiin. Kokoelmien voi kuulla toistavan sodan kokeneen sukupolven maailmantulkintaa. Teoksissa Eeva-Liisa Manner kirjoittaa kuitenkin ennen kaikkea persoonallista, oman näkemyksen kannanottoa. Siinä maailmanpolitiikka sulautuu osaksi kirjailijan kokonaisvaltaisuuteen pyrkivää maailmanhahmotusta. Kokoelmien Fahrenheit 121 ja Jos suru savuaisi maailmanpoliittisen sanoman voima piilee sen paradoksissa siinä, ettei poliittisuus ole kokoelmissa itsetarkoitus.
Tutkielman avainsanoja: Eeva-Liisa Manner, Fahrenheit 121, Jos suru savuaisi, fenomenologia, maailmanpolitiikka, poliittinen runous, 1960-luku
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä käytän kulttuurintutkimusta, erityisesti Raymond Williamsin kulturalistista teoriaa. Teoreettinen lähtökohtani on, että korkeinkin kirjallisuus on osa yhteiskunnan yleistä merkityksentuoton prosessia. Vaikka Manner korostaa lyriikkansa subjektiivisuutta, vuoden 1968 kokoelmat heijastavat aikansa ja yhteiskuntansa maailmanpoliittisia diskursseja.
Tutkielmassani etsin 1960-luvun yleisiä maailmanpoliittisia struktuureja ja Mannerin yksityistä struktuuria sekä näiden yhtymäkohtia Mannerin lyriikassa.
Tutkin, millaisena maailmanpolitiikka representoituu vuoden 1968 kokoelmissa. Miten ja miksi 1960-luvun maailmanpoliittiset diskurssit toistuvat tai kyseenalaistuvat Mannerin lyriikan maailmanpoliittisessa kannanotossa?
Etsin syitä runojen maailmanpoliittiseen maailmankuvaan 1960-luvun poliittisesta historiasta ja kulttuurihistoriasta, Mannerin omasta historiasta ja siitä, miten kirjailija itse näkee kokoelmiensa syntyneen. Mannerille tärkeä Martin Heideggerin filosofia nousee kokoelmien maailmanpoliittisissa merkityksissä keskeiseksi.
Yhteiskunnallista osallistumista korostavalla 1960-luvulla maailmanpolitiikasta tuli keskeinen aihe myös suomalaisessa lyriikassa. Tutkimusteosteni maailmanpoliittinen kannanotto ei istu vuosikymmenensä lyriikan osallistumisen ihanteisiin. Kokoelmien voi kuulla toistavan sodan kokeneen sukupolven maailmantulkintaa. Teoksissa Eeva-Liisa Manner kirjoittaa kuitenkin ennen kaikkea persoonallista, oman näkemyksen kannanottoa. Siinä maailmanpolitiikka sulautuu osaksi kirjailijan kokonaisvaltaisuuteen pyrkivää maailmanhahmotusta. Kokoelmien Fahrenheit 121 ja Jos suru savuaisi maailmanpoliittisen sanoman voima piilee sen paradoksissa siinä, ettei poliittisuus ole kokoelmissa itsetarkoitus.
Tutkielman avainsanoja: Eeva-Liisa Manner, Fahrenheit 121, Jos suru savuaisi, fenomenologia, maailmanpolitiikka, poliittinen runous, 1960-luku