Kertomuksia asumisesta. Seitsemän asunnottoman asumiselämäkerrat tarkasteltavina
RAUTAVUORI, TIMO (2006)
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16317
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16317
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on asunnottomuus. Kuvaan tutkimuksessani seitsemän päihdehuollon laitoshoidossa olleen asunnottoman ihmisen haastatteluista syntyneiden kertomusten, asumiselämäkertojen avulla kertojien käsityksiä asumisestaan ja elämän kulustaan. Toiseksi selvitän sitä, ovatko nämä ihmiset jääneet pysyvämmin ns. pohjimmaisille asuntomarkkinoille vai pystyneet nousemaan yleisille asuntomarkkinoille.
Perustan tutkimuksen teoriaosuuden asunnottomuuden ja pohjimmaisten asuntomarkkinoiden käsitteiden varaan. Teen lyhyen katsauksen asunnottomuustutkimuksen suuntauksiin, jonka jälkeen tarkennan näkökulmakseni asunnottomuuden kriittisen tutkimuksen. Kriittisessä asunnottomuustutkimuksessa on keskeistä ajatus asunnottoman ja laajemmin katsottuna pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla elävän ihmisen alisteisesta asemasta verrattuna yleisillä asuntomarkkinoilla elävän ihmisen asemaan.
Käytin tutkimuksessa narratiivista haastattelua. Kysyin haastateltavilta heidän asumisesta ja elämästä yleisiä ja avoimia kysymyksiä. Haastattelussa seurailtiin aiemmin haastateltavan kanssa yhdessä laadittua asumisen historiaa, paperille luonnosteltua asumista koskevaa elämänviivaa. Tarkoituksena oli tällä tavoin saada kertomuksiin kronologinen järjestys ja edistää juonellisuutta. Analysoin haastattelujen tuloksena syntyneet seitsemän kertomusta narratiivisin perustein. Kiinnitin huomiota siihen, miten kertojat suhtautuivat asunnottomuudesta kerrottaviin kulttuurisiin mallitarinoihin, millaisia tarinatyyppejä kertomukset noudattivat ja millaisen sisäisen logiikan mukaisesti tarinat etenivät. Tämän jälkeen käsittelin eritellymmin kertomuksissa esiintyneet lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuvaukset. Painopisteenä oli aikuisuuden asuminen ja elämä. Lapsuus ja nuoruus toimivat eräänlaisena johdantona aikuisuuden ajanjaksolle.
Tutkimuksen tuloksia käsittelevässä luvussa jaan asumiselämäkerrat kolmeen tarinatyyppiin: ongelmatarinat (4), selviytymistarinat (2) ja epämääräinen/hajanainen tarina (1). Yleisillä ja pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla asumisen ja elämän koetun laadun (hyvä huono) ristiintaulukoinnilla tuli esille neljä asumisen ja elämän laadun kenttää. Kotionniasujan elämä on hyvää elämää yleisillä asuntomarkkinoilla. Kuntoutuja-asujan elämä on hyvää elämää pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla. Tämän kentän vaihtoehtoinen mahdollisuus on pohjimmaiset asuntomarkkinat ilman kuntoutujan identiteettiä hyväksynyt renttuasujan elämä. Ahdistuneen asujan elämä on huonoa elämää yleisillä asuntomarkkinoilla. Pakkorakoasujan elämä on huonoa elämää pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla. Kaikki neljä kenttää esiintyivät kertomuksissa.
Pakkorakoasujan elämässä on keskeistä kriittisen asunnottomuustutkimuksen olennaisena pitämä alisteinen asema. Kriittinen näkökulma ei tullut kertomuksissa kovin korostuneesti esille. Kaksi kertojaa esitti voimakasta ja suoraa kritiikkiä asunnottomien institutionaalisia asumismuotoja kohtaan. Epäsuoraa kritiikkiä kertomuksissa myös esiintyi. Vielä voi kysyä merkitseekö hiljaisuus epäkohtien suhteen jo sinänsä alistumista. Vaikeneminen voi olla myös ns. vastapuheen muoto, jolloin vastustetaan koko aiheen esille ottamista.
Rajakontrollin kaksi muotoa, ulosohjaus ja torjunta tulivat kertomuksissa esille. Pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla pysymistä eli yleisille asuntomarkkinoille pääsemisen torjuntaa seurasin kysymällä haastateltavien asumistilannetta puoli vuotta haastattelujen jälkeen. Neljä kertojista oli pysynyt pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla, kaksi kertojaa oli noussut pohjimmaisten asuntomarkkinoiden sisällä tukiasuntoihin ja yksi kertoja oli päässyt yleisille asuntomarkkinoille, kunnan vuokra-asuntoon.
Johtopäätösluvussa esitän suosituslistan asunnottomuusongelman hoitamiseksi nykyisestä poikkeavalla tavalla. Lähtökohtanani suosituksissani on yleisillä asuntomarkkinoilla asumisen muuttaminen perusoikeudeksi, koska tällä tavoin voitaisiin mielestäni turvata nykyistä paremmin mahdollisuus autonomiseen ja ihmisarvoiseen elämään.
Asiasanat: asunnottomuus, pohjimmaiset asuntomarkkinat, asumiselämäkerta, narratiivinen tutkimus.
Perustan tutkimuksen teoriaosuuden asunnottomuuden ja pohjimmaisten asuntomarkkinoiden käsitteiden varaan. Teen lyhyen katsauksen asunnottomuustutkimuksen suuntauksiin, jonka jälkeen tarkennan näkökulmakseni asunnottomuuden kriittisen tutkimuksen. Kriittisessä asunnottomuustutkimuksessa on keskeistä ajatus asunnottoman ja laajemmin katsottuna pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla elävän ihmisen alisteisesta asemasta verrattuna yleisillä asuntomarkkinoilla elävän ihmisen asemaan.
Käytin tutkimuksessa narratiivista haastattelua. Kysyin haastateltavilta heidän asumisesta ja elämästä yleisiä ja avoimia kysymyksiä. Haastattelussa seurailtiin aiemmin haastateltavan kanssa yhdessä laadittua asumisen historiaa, paperille luonnosteltua asumista koskevaa elämänviivaa. Tarkoituksena oli tällä tavoin saada kertomuksiin kronologinen järjestys ja edistää juonellisuutta. Analysoin haastattelujen tuloksena syntyneet seitsemän kertomusta narratiivisin perustein. Kiinnitin huomiota siihen, miten kertojat suhtautuivat asunnottomuudesta kerrottaviin kulttuurisiin mallitarinoihin, millaisia tarinatyyppejä kertomukset noudattivat ja millaisen sisäisen logiikan mukaisesti tarinat etenivät. Tämän jälkeen käsittelin eritellymmin kertomuksissa esiintyneet lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden kuvaukset. Painopisteenä oli aikuisuuden asuminen ja elämä. Lapsuus ja nuoruus toimivat eräänlaisena johdantona aikuisuuden ajanjaksolle.
Tutkimuksen tuloksia käsittelevässä luvussa jaan asumiselämäkerrat kolmeen tarinatyyppiin: ongelmatarinat (4), selviytymistarinat (2) ja epämääräinen/hajanainen tarina (1). Yleisillä ja pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla asumisen ja elämän koetun laadun (hyvä huono) ristiintaulukoinnilla tuli esille neljä asumisen ja elämän laadun kenttää. Kotionniasujan elämä on hyvää elämää yleisillä asuntomarkkinoilla. Kuntoutuja-asujan elämä on hyvää elämää pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla. Tämän kentän vaihtoehtoinen mahdollisuus on pohjimmaiset asuntomarkkinat ilman kuntoutujan identiteettiä hyväksynyt renttuasujan elämä. Ahdistuneen asujan elämä on huonoa elämää yleisillä asuntomarkkinoilla. Pakkorakoasujan elämä on huonoa elämää pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla. Kaikki neljä kenttää esiintyivät kertomuksissa.
Pakkorakoasujan elämässä on keskeistä kriittisen asunnottomuustutkimuksen olennaisena pitämä alisteinen asema. Kriittinen näkökulma ei tullut kertomuksissa kovin korostuneesti esille. Kaksi kertojaa esitti voimakasta ja suoraa kritiikkiä asunnottomien institutionaalisia asumismuotoja kohtaan. Epäsuoraa kritiikkiä kertomuksissa myös esiintyi. Vielä voi kysyä merkitseekö hiljaisuus epäkohtien suhteen jo sinänsä alistumista. Vaikeneminen voi olla myös ns. vastapuheen muoto, jolloin vastustetaan koko aiheen esille ottamista.
Rajakontrollin kaksi muotoa, ulosohjaus ja torjunta tulivat kertomuksissa esille. Pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla pysymistä eli yleisille asuntomarkkinoille pääsemisen torjuntaa seurasin kysymällä haastateltavien asumistilannetta puoli vuotta haastattelujen jälkeen. Neljä kertojista oli pysynyt pohjimmaisilla asuntomarkkinoilla, kaksi kertojaa oli noussut pohjimmaisten asuntomarkkinoiden sisällä tukiasuntoihin ja yksi kertoja oli päässyt yleisille asuntomarkkinoille, kunnan vuokra-asuntoon.
Johtopäätösluvussa esitän suosituslistan asunnottomuusongelman hoitamiseksi nykyisestä poikkeavalla tavalla. Lähtökohtanani suosituksissani on yleisillä asuntomarkkinoilla asumisen muuttaminen perusoikeudeksi, koska tällä tavoin voitaisiin mielestäni turvata nykyistä paremmin mahdollisuus autonomiseen ja ihmisarvoiseen elämään.
Asiasanat: asunnottomuus, pohjimmaiset asuntomarkkinat, asumiselämäkerta, narratiivinen tutkimus.