Suomen ja liettuan objektin sijavaihtelun vertailua

Abstract

Tutkimukseni käsittelee objektin sijavaihtelua suomessa ja liettuassa. Tutkin ensinnä-kin, minkälaisia merkitysoppositioita merkitään suomen akkusatiivin (morfologisesti genetiivin, nominatiivin ja akkusatiivin) ja partitiivin vaihtelulla, kuten lauseissa Maalasin talon vs. Maalasin taloa. Liettuassa osittain samoja merkitysoppositioita merkitään akkusatiivi- ja genetiiviobjektin vaihtelulla. Tarkastelen, mitkä näistä oppositioista ovat ominaisia kummankin kielen systeemille, mitä samaa ja eroa niissä on sekä mitkä niistä ovat ominaisia vain toiselle kielelle.

Suurin ero suomen ja liettuan objektin sijavaihtelun välillä on, että suomessa vaihtelu on leimallisesti aspektuaalista. Leksikaalinen vaihtelu esim. lauseissa Unohdin sinut vs. Rakastin sinua perustuu aspektuaalisille eroille, kuin myös yhden ja sa-man verbin kieliopillinen vaihtelu, kuten lauseissa Kirjoitin kirjeen ja Kirjoitin kirjettä.

Liettuan leksikaalinen objektin sijavaihtelu liittyy kuitenkin selvästi transitiivisuuteen, mutta puhtaasti aspektuaalisia eroja sijavaihtelu heijastaa vain harvoin. Lisäksi liettuan leksikaalinen objektin sijavaihtelu ei ole produktiivista, vaan partiaalinen sija genetiivi on kiteytynyt objektin sijaksi tietyille verbilekseemeille.

Sen sijaan objekti-NP:n kvantitatiivisuuden mukaan objektin sija vaihtelee molemmissa kielissä, esim. Sain vastaukset vs. Sain vastauksia. Vertailevan analyysin perusteella suomessa akkusatiivimuoto vaatii viittausta johonkin erityiseen totaalisuuteen, kun taas liettuassa genetiivi vaatii jotain erityistä kvantitatiivisuuteen viittaamista.

Kieltolauseissa objektin sija riippuu suomessa lauseen semanttisesta kielteisyydestä, kun taas liettuassa objektin sijan sanelee melko automaattisesti lauseen morfologinen kielto. Myös kysymyslauseissa objektin sija riippuu liettuassa lauseen morfologisesta kielteisyydestä tai myönteisyydestä, toisin kuin suomessa.

Suomen ja liettuan objektin sijavaihtelu liittyy myös kysymykseen suomen aspektuaalisen partitiivin alkuperästä. Tiedetään, että kantasuomen aikana balttikielten malli on vaikuttanut itämerensuomen partitiivin kehittymiseen aspektuaaliseksi sijaksi, mutta vaikutuksen laadusta ja voimakkuudesta ei ole yksimielisyyttä. Tämän vertailevan tutkimuksen perusteella on täysin mahdollista, että balttilainen objektin sijavaihtelu ja itämerensuomen vastaavanlainen vaihtelu olisi koettu saman merkitysopposition, nimittäin korkean ja matalan transitiivisuuden ilmaisijaksi. Balttikielissä sijavaihtelu ei tosin ole kehittynyt kattamaan transitiivisuuden aspektuaalista osaa, sillä balttikielissä on oma systeeminsä aspektin ilmaisemiseen, nimittäin verbien prefiksit.

Sekä liettuan että suomen objektin sijavaihtelu on muutostilassa. Suomessa partitiivi valtaa alaa akkusatiivilta, kun taas liettuassa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan: akkusatiivi valtaa alaa genetiiviltä. Liettuassa kehitys liittyy tutkijoiden mukaan kielen muuttumiseen ergatiivisesta akkusatiiviseksi. Suomessa taas partitiivi on laajentunut ilmaisemaan jo lähes kaikenlaista vajavuutta, jota kielessä ja maailmassa on luonnollisesti paljon.

Asiasanat: aspekti, liettuan kieli, objekti, transitiivisuus