Valtion vai yksilön ehdoilla? : Valtioiden sitoutuminen Lasten ihmisoikeuksien sopimukseen relativistisen ihmisoikeuskäsityksen kritiikin näkökulmasta

Abstract

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani yhteisön ja kulttuuristen perinteiden sekä näitä ylläpitävän valtion suvereniteetin ongelmallisuutta universaalien ihmisoikeuksien edistämisessä. Tarkasteluni kohteena ovat lasten ihmisoikeudet ja näitä määrittelevä Lasten ihmisoikeuksien sopimus. Valtion suvereniteetti asettautuu problemaattiseksi pyrittäessä ulottamaan kansainvälistä säätelyä sen rajojen sisäpuolelle.

Lapsen oikeuksien sopimus on ihmisoikeussopimuksista laajimmalle levinnyt sopimus. Sen on ratifioinut 191 valtiota - vain Yhdysvallat ja Somalia eivät ole sitä ratifioineet. Sopimus on yleismaailmallisesti hyväksytty näkemys kaikille alle 18-vuotiaille kuuluvista oikeuksista, kuten perustarpeiden tyydyttämisestä sekä suojasta väkivaltaa ja väärinkäytöksiä vastaan. Sopimus takaa lapsille myös osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Lapsen oikeuksien neljä keskeistä periaatetta ovat: syrjimättömyys, lapsen etu, oikeus henkiinjäämiseen, elämään ja kehitykseen ja lapsen osallistuminen. Lapsen oikeuksien sopimus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ihmisoikeussopimuksen universaalisuuden todellista luonnetta suhteessa valtion suvereniteettiin ja kansainväliseen järjestykseen valtioiden välisenä yhteisönä.

Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen kosmopolitanistista teoriaa, jossa olennaista on yksilön nostaminen arvojen ja toimijuuden keskiöön. Tähän liittyy vahvasti myös ajatus ihmisoikeuksista universaaleina, synnynnäisinä ja jokaiselle ihmisyyden perusteella kuuluviina oikeuksina. Kosmopolitanismissa nojaudun Immanuel Kantin ajatteluun ja tätä eteenpäin vievän Sharon Anderson-Goldiin kosmopolitanistiseen teoriaan. Tarkastelen myös kosmopolitanismin kanssa kilpailevaa teoriaa kommunitarismia, joka korostaa valtion asemaa moraalisubjektina, ja valtion rajojen muodostaman yhteisön oikeutta määrittää ne arvot, joiden mukaan yhteisössä toimitaan. Kommunitaristista teoriaa selvennän käsittelemällä George Hegelin ajattelua. Liitän kommunitaristiseen ajatteluun relativistisen ihmisoikeuskäsityksen, jonka mukaan arvoja ei voida tulkita kulttuurisen kontekstin ulkopuolelta. Lisäksi esitän relativistisen ihmisoikeuskäsityksen kritiikin universaalien ihmisoikeuksien näkökulmasta sekä hahmottelen debattia kommunitarismin ja kosmopolitanismin välillä, mikä muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ytimen.

Tutkielman metodologiana käytän Hans-Georg Gadamerin filosofista hermeneutiikkaa. Gadamerin ajattelussa on keskeistä käsitys tradition, kielen ja dialogisen tulkinnan merkityksestä ymmärtämisen tapahtumassa, jossa nykyisyyden ja menneisyyden horisontit sulautuvat yhteen. Käytän metodeina myös teemoittelua ja tyypittelyä. Tutkimusaineistoni on Lapsen oikeuksien sopimuksesta esitetyt varaumat, joita tarkastelen relativistisen ihmisoikeuskäsityksen kritiikin näkökulmasta hyödyntäen Gadamerin filosofista hermeneutiikkaa sekä teemoittelua ja tyypittelyä tutkimusmenetelminä.

Analyysin kautta päädyin johtopäätökseen, että Lapsen oikeuksien sopimukseen on asetettu sellaisia varaumia, jotka ovat ristiriidassa sopimuksen neljän keskeisen periaatteen kanssa. Nimesin nämä varaumat laajojen varaumien tyypiksi. Jaoin laajat varaumat sisältönsä perusteella kolmeen varaumatyyppiin, jotka ovat (i) sharian lain tai islamin ensisijaisuuteen vetoavat laajat varaumat, (ii) kansallisen perustuslain ensisijaisuuteen vetoavat laajat varaumat ja (iii) perheen tai vanhemmuuden ensisijaisuuteen vetoavat laajat varaumat. Näiden varaumien voidaan katsoa laajuutensa vuoksi olevan heikentämässä Lapsen oikeuksien sopimuksen todellista painoarvoa ja universaalisuuden pyrkimyksiä, sillä ne ovat ristiriidassa sopimuksen keskeisten periaatteiden (tai periaatteen) kanssa.

Tarkastelin varaumien asettamisen taustalla olevia tekijöitä Gadamerin filosofisen hermeneutiikan avulla ja havaitsin näiden heijastavan kritisoimaani relativistista ihmisoikeuskäsitystä ja kommunitaristista ajattelua. Valtioiden pitäessä kiinni suvereniteetistaan ja asettaessa sharian lain, perustuslakinsa, perheen tai vanhempien auktoriteetin ensisijaiseksi ohi Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteiden, heikkenee sopimuksen ajaman yhteisen viitekehyksen luomisen mahdollisuus universaaleille lapsen ihmisoikeuksille. Voidaan myös kysyä, onko ihmisoikeussopimuksella todellista painoarvoa, jos varaumien kautta sen edelle asetetaan jo lähtökohtaisesti kansallinen lainsäädäntö, uskonto tai käytännöt?

Asiasanat: lasten ihmisoikeudet, kosmopolitanismi, Immanuel Kant, kantilaisuus, kommunitarismi, George Hegel, universaalit ihmisoikeudet, relativistiset ihmisoikeudet, filososfinen hermeneutiikka, Hans-Georg Gadamer, hermeneuttinen kehä, varaumat.