Aapisten perhearvot itsenäisyyden ajalla: Toimijuus ja vuorovaikutus aapistekstien perheissä
MARTIKAINEN, ANNIKA (2006)
2006
Suomen kieli - Finnish Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16303
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16303
Tiivistelmä
Tekstin- ja diskurssintutkimuksen piiriin sijoittuvassa tutkielmassa tarkastellaan perhearvoja vuosina 1917-2006 käytettyjen aapisten kirjoitetuissa teksteissä. Perhearvoilla tarkoitetaan yhteiskunnallisia käsityksiä perheestä, luonnollisina näyttäytyvistä perherooleista sekä perheenjäsenten välisestä vuorovaikutuksesta. Edelleen tutkimuksessa pohditaan, vastaavatko aapistekstien perhearvot kulloinkin yhteiskunnassa vallinneita perhearvoja.
Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäkahdeksasta aapisesta, jotka ovat olleet käytössä Suomen itsenäisyyden ajalla ja joiden voidaan painosmäärien perusteella olettaa olleen suosittuja. Tutkielman lingvistinen runko rakentuu kahden näkökulman varaan: verbisemanttisessa toimijuusanalyysissa tarkastellaan perheenjäsenten rooleja ja ohjailupuheen analyysin avulla hahmotetaan aapisperheiden sisäistä vuorovaikutusta sekä perheenjäsenten auktoriteettiasemia. Aineiston lingvististä analyysia taustoitetaan sosiologian, sukupuolen tutkimuksen ja perhetutkimuksen näkökulmilla.
Verbisemanttisessa roolianalyysissa havaittiin, että äidin rooli on itsenäisyyden ajalla laajentunut. Äiti asettuu nykyaapisissa useaan rooliin: hän on sekä työntekijä, auktoriteetti että hoivaaja. Isän rooli taas on supistunut: nykyaapisten isä ei ole perheen ensisijainen elättäjä eikä auktoriteetti, joten hänelle jää lähinnä keksijän ja perheen viihdyttäjän rooli. Tyttö on asetettu 1960-luvulle asti pääosin äidin apulaiseksi, mutta sen jälkeen tyttöjen ja poikien roolit ovat lähentyneet toisiaan. Läpi aineiston poikien kuvaus on kuitenkin runsaampaa ja monipuolisempaa kuin tyttöjen.
Ohjailupuheen analyysissa tuli ilmi, että perheen sisäiset määräykset ovat ajan myötä muuttuneet kohteliaammiksi kehotuksiksi ja pyynnöt sekä vaatimukset ovat aineistossa lisääntyneet. Tyypillisesti auktoriteettiasemaan asettuu ohjailupuheellaan äiti. Vaatimuksia esittävät vain lapset, mutta pyytäjiksi voivat asettua sekä lapset että vanhemmat. Entiset selkeät auktoriteettisuhteet ovat muuttuneet epäselviksi, ja tutkimuksen perusteella esimerkiksi määräämään oikeuttavien auktoriteettiasemien olemassaolo voidaan kyseenalaistaa. Perheen sisäisestä auktoriteettikulttuurista on siirrytty neuvottelukulttuuriin.
Tutkimuksessa havaittiin, että monet yhteiskunnallis-historialliset muutokset jäävät aapisissa kokonaan huomiotta. Osa muutoksista näkyy aapiskirjoissa viiveellä. Aineiston perusteella aapisgenre näyttää sitovan kirjoittajansa vahvasti traditioon myös perhekuvauksen osalta, sillä vaikka nyky-yhteiskunnan perhemuodot ovat moninaistuneet, aapisten perusperheeseen tuntuu lähes aina kuuluvan äiti, isä ja yhdestä neljään lasta.
Asiasanat: aapiset, perhe, toimijuus, roolit, vuorovaikutus, auktoriteetti, tekstintutkimus, diskurssianalyysi
Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäkahdeksasta aapisesta, jotka ovat olleet käytössä Suomen itsenäisyyden ajalla ja joiden voidaan painosmäärien perusteella olettaa olleen suosittuja. Tutkielman lingvistinen runko rakentuu kahden näkökulman varaan: verbisemanttisessa toimijuusanalyysissa tarkastellaan perheenjäsenten rooleja ja ohjailupuheen analyysin avulla hahmotetaan aapisperheiden sisäistä vuorovaikutusta sekä perheenjäsenten auktoriteettiasemia. Aineiston lingvististä analyysia taustoitetaan sosiologian, sukupuolen tutkimuksen ja perhetutkimuksen näkökulmilla.
Verbisemanttisessa roolianalyysissa havaittiin, että äidin rooli on itsenäisyyden ajalla laajentunut. Äiti asettuu nykyaapisissa useaan rooliin: hän on sekä työntekijä, auktoriteetti että hoivaaja. Isän rooli taas on supistunut: nykyaapisten isä ei ole perheen ensisijainen elättäjä eikä auktoriteetti, joten hänelle jää lähinnä keksijän ja perheen viihdyttäjän rooli. Tyttö on asetettu 1960-luvulle asti pääosin äidin apulaiseksi, mutta sen jälkeen tyttöjen ja poikien roolit ovat lähentyneet toisiaan. Läpi aineiston poikien kuvaus on kuitenkin runsaampaa ja monipuolisempaa kuin tyttöjen.
Ohjailupuheen analyysissa tuli ilmi, että perheen sisäiset määräykset ovat ajan myötä muuttuneet kohteliaammiksi kehotuksiksi ja pyynnöt sekä vaatimukset ovat aineistossa lisääntyneet. Tyypillisesti auktoriteettiasemaan asettuu ohjailupuheellaan äiti. Vaatimuksia esittävät vain lapset, mutta pyytäjiksi voivat asettua sekä lapset että vanhemmat. Entiset selkeät auktoriteettisuhteet ovat muuttuneet epäselviksi, ja tutkimuksen perusteella esimerkiksi määräämään oikeuttavien auktoriteettiasemien olemassaolo voidaan kyseenalaistaa. Perheen sisäisestä auktoriteettikulttuurista on siirrytty neuvottelukulttuuriin.
Tutkimuksessa havaittiin, että monet yhteiskunnallis-historialliset muutokset jäävät aapisissa kokonaan huomiotta. Osa muutoksista näkyy aapiskirjoissa viiveellä. Aineiston perusteella aapisgenre näyttää sitovan kirjoittajansa vahvasti traditioon myös perhekuvauksen osalta, sillä vaikka nyky-yhteiskunnan perhemuodot ovat moninaistuneet, aapisten perusperheeseen tuntuu lähes aina kuuluvan äiti, isä ja yhdestä neljään lasta.
Asiasanat: aapiset, perhe, toimijuus, roolit, vuorovaikutus, auktoriteetti, tekstintutkimus, diskurssianalyysi