Zu den Verben des Geschehens unter besonderer Berücksichtigung der finnischen Verben käydä, sattua, sujua und tapahtua und ihrer deutschen Äquivalente

Abstract

Oheisessa työssä tarkasteltiin ja kuvattiin kontrastiivisesti suomen kielen käydä, sattua, sujua ja tapahtua ­ verbejä sekä niiden saamia saksankielisiä vastineita. Tutkimusmateriaali koostui seitsemästä suomen- ja saksankielisestä tekstistä, jotka ovat peräisin kaksikielisestä, tietokonepohjaisesta tekstikorpuksesta (Finde-Korpus). Tutkimus tehtiin unilateraalisti suomesta saksaan.

Työn teoriaosassa tarkastellaan ensin lyhyesti semantiikkaa nykylingvistiikan näkökulmasta katsottuna ja esitellään myös semanttisen tutkimuksen kannalta keskeisiä termejä. Tämän jälkeen perehdytään sanakenttäteoriaan, jossa pääjako voidaan tehdä paradigmaattisten ja syntagmaattisten sanakenttien välillä. Esittelen näiden teorioiden pääedustajat, sekä tuon esille kritiikkiä, jota erityisesti Jost Trierin paradigmaattinen sanakenttäteoria on saanut osakseen. Tämän jälkeen perehdytään valenssiteoriaan, jossa tarkastellaan mm. aktantteja ja vapaita määritteitä sekä lyhyesti Helbig & Schenkelin kolmitasoista verbien kuvausmallia, jota itse sovellan kuvatessani suomen ja saksan tapahtua ­ verbejä.

Empiriaosassa suoritettiin tutkimus, jossa tarkasteltavien suomen ja saksan tapahtua ­ verbien suhdetta ilmenemisympäristöönsä kuvattiin syntaktisesti, jolloin verbejä pystyttiin vertailemaan keskenään sen suhteen, millaisia valenssisidonnaisia määritteitä ne saavat. Myös itse ilmenemisympäristöä tarkasteltiin ja kuvattiin semanttisesti. Tutkimus osoitti, että kaikki tutkimuksessa mukana olleet suomen tapahtua ­ verbit ovat joko yksi- tai kaksipaikkaisia ja esiintyvät pääasiassa allatiivi- tai adverbiaalimääritteiden kanssa. Nämä adverbiaalimääritteet voivat olla joko modaalisia, lokaalisia tai temporaalisia. Saksan kielen tapahtua ­verbien valenssisidonnaisuudessa esiintyi enemmän variaatiota, joukossa oli sekä yksi-, kaksi- että kolmipaikkaisia verbejä. Myös saksan verbit esiintyvät hyvin usein adverbiaalimääritteiden kanssa, jotka voivat edellä mainittujen lisäksi olla myös kausaalisia. Saksan tapahtua ­ verbien välille toi selkeitä eroja myös se, voidaanko niiden kanssa käyttää datiivia vai ei ja vaativatko ne sein- vai haben ­ apuverbin eri aikamuodoissa.

Asiasanat: kontrastiivinen tutkimus, sanakenttäteoria, valenssi