”Mut, ku ei mulla oo mitään muutakaan kotii…” : tutkimus nuorisokodissa asuvien nuorten kotikokemuksesta
LAITINEN, KAI (2006)
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16296
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16296
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan nuorisokodeissa asuvien nuorten kotikokemusta. Tutkimuksen lähestymistapa on konstruktionistinen. Konstruktionistisen teorian mukaan tutkimusaineisto on todellisuutta itsessään ja tätä todellisuutta rakennetaan erityisesti kielessä. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa nuorille ääni ja osallistua nuorisokotityön kehittämiskeskusteluun. Teoreettinen viitekehys paikantuu D.W. Winnicottin ajatteluun ja erityisesti hänen teoriaansa persoonallisuuden integraation kehityksestä. Analyysiosuudessa sovelletaan grounded theory -menetelmää.
Tutkimukseen haastateltiin kahtatoista nuorta, jotka asuivat haastatteluhetkellä neljässä eri nuorisokodissa. Tutkimustuloksista muodostui luokittelu, jonka kriteereiksi valikoitui kiinnittyminen nuorisokotiin ja sen henkilökuntaan, viihtyminen, ilmapiiri, suhde muihin nuoriin, henkilökuntaan ja sääntöihin, oppimiskokemukset sekä kotikokemus.
”Hyötyneet ja hyvin kotiutuneet” nuoret (N=4) kokivat vuorovaikutuksen nuorisokodissa toimivana ja he viihtyivät siellä hyvin. Nuorisokoti edusti heille huolenpitoa, turvaa sekä kotia. ”Nuorisokotia lusivien” nuorten (N=3) mukaan nuorisokodissa oli liikaa ihmisiä ja he olivat kriittisiä sääntöjä sekä kontrollia kohtaan. Nämä nuoret kokivat nuorisokodin laitoksena. ”Kriittiset” nuoret (N=3) olivat pettyneitä nuorisokotiin ja sen henkilökuntaan, vaikka heillä oli vahva tunnesuhde molempiin. Osa henkilökunnasta muodostui heille tärkeiksi ja joitain työntekijöitä he eivät arvostaneet. Nuorisokoti yhteyden kokemisen paikkana ei täyttänyt heidän odotuksiaan. ”Perheen ikävöitsijät” (N=2) eivät olleet kiinnittyneet nuorisokotiin vaan kaipasivat perheenjäseniään. He viihtyivät kohtuullisesti nuorisokodissa, mutta kritisoivat kodin ulkopuolisia sijoituksia yleisemmin. Nuorisokoti edusti heille kodin vastakohtaa.
Tutkimustulosten perusteella keskeisiä elementtejä nuorten hyvän kotikokemuksen näkökulmasta näissä nuorisokodeissa olivat kodin myönteinen ilmapiiri, henkilökunnan intuitiivinen ja ammatillinen ymmärrys nuorten tunnetiloista, työntekijöiden käsitys omista tunnetiloistaan ja toimistaan kasvatustilanteissa, turvallisuus, pysyvyys ja tapahtumien ennakoitavuus sekä yhteys sukulaisiin. Kotikokemuksen näkökulmasta haastateltujen nuorten nuorisokodit näyttäytyivät nuorille toimivina ja turvallisina paikkoina rakentaa omaa aikuisen identiteettiään.
Avainsanat: nuori, koti, kotikokemus, nuorisokoti, perhe, sijaishuolto, lastensuojelu, grounded theory -menetelmä, konstruktionistinen teoria, persoonallisuuden integraatio ja psykodynaaminen teoria.
Tutkimukseen haastateltiin kahtatoista nuorta, jotka asuivat haastatteluhetkellä neljässä eri nuorisokodissa. Tutkimustuloksista muodostui luokittelu, jonka kriteereiksi valikoitui kiinnittyminen nuorisokotiin ja sen henkilökuntaan, viihtyminen, ilmapiiri, suhde muihin nuoriin, henkilökuntaan ja sääntöihin, oppimiskokemukset sekä kotikokemus.
”Hyötyneet ja hyvin kotiutuneet” nuoret (N=4) kokivat vuorovaikutuksen nuorisokodissa toimivana ja he viihtyivät siellä hyvin. Nuorisokoti edusti heille huolenpitoa, turvaa sekä kotia. ”Nuorisokotia lusivien” nuorten (N=3) mukaan nuorisokodissa oli liikaa ihmisiä ja he olivat kriittisiä sääntöjä sekä kontrollia kohtaan. Nämä nuoret kokivat nuorisokodin laitoksena. ”Kriittiset” nuoret (N=3) olivat pettyneitä nuorisokotiin ja sen henkilökuntaan, vaikka heillä oli vahva tunnesuhde molempiin. Osa henkilökunnasta muodostui heille tärkeiksi ja joitain työntekijöitä he eivät arvostaneet. Nuorisokoti yhteyden kokemisen paikkana ei täyttänyt heidän odotuksiaan. ”Perheen ikävöitsijät” (N=2) eivät olleet kiinnittyneet nuorisokotiin vaan kaipasivat perheenjäseniään. He viihtyivät kohtuullisesti nuorisokodissa, mutta kritisoivat kodin ulkopuolisia sijoituksia yleisemmin. Nuorisokoti edusti heille kodin vastakohtaa.
Tutkimustulosten perusteella keskeisiä elementtejä nuorten hyvän kotikokemuksen näkökulmasta näissä nuorisokodeissa olivat kodin myönteinen ilmapiiri, henkilökunnan intuitiivinen ja ammatillinen ymmärrys nuorten tunnetiloista, työntekijöiden käsitys omista tunnetiloistaan ja toimistaan kasvatustilanteissa, turvallisuus, pysyvyys ja tapahtumien ennakoitavuus sekä yhteys sukulaisiin. Kotikokemuksen näkökulmasta haastateltujen nuorten nuorisokodit näyttäytyivät nuorille toimivina ja turvallisina paikkoina rakentaa omaa aikuisen identiteettiään.
Avainsanat: nuori, koti, kotikokemus, nuorisokoti, perhe, sijaishuolto, lastensuojelu, grounded theory -menetelmä, konstruktionistinen teoria, persoonallisuuden integraatio ja psykodynaaminen teoria.