Ettei totuus unohtuisi : ruoka-avun tarve Porissa
HÄMÄLÄINEN, KAIJU (2006)
2006
Sosiaalipolitiikka, Pori - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16285
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16285
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on ruoka-avun tarve hyvinvointivaltiossa, Suomessa, ja erityisesti se, minkälaisena ilmiönä se Porissa näyttäytyy 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, keitä ruoka-avun hakijat ovat, onko ruuan haussa kysymys nälkäongelmasta, miten ruuan hakijat määritellään, miten he itse kokevat elämäntilanteensa ja heitä koskevat määrittelyt. Luottavatko he sosiaaliturvajärjestelmään ja minkälaisia kokemuksia heillä siitä on? Miten kaupunki ja seurakuntayhtymä vastaavat köyhyyden ja syrjäytymisen ongelmiin? Ruoka-avun tarvetta tutkitaan kolmesta näkökulmasta: avun hakijoiden, viranomais- ja järjestäjätahon.
Tutkimus kohdistuu kolmeen porilaiseen ruoka-avun järjestäjätahoon asiakkaineen sekä kaupungin ja seurakuntayhtymän köyhyyspolitiikkaan. Tutkimuksessa havainnoitiin ruuanhakutilanteita ja haastalteltiin 15 ruoka-avun hakijaa, kolmea ruoka-apua järjestävän yhdistysten edustajaa sekä kolmea Porin kaupungin edustajaa. Lisäksi analysoitiin mm. Porin kaupungin ohjelma-asiakirjoja vuosille 2000, 2004, 2008 ja 2012 sekä seurakuntayhtymän taloudellisen avustamisen asiakirjoja vuosilta 2004 ja 2005.
Haastatelluista suuri osa oli ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka elivät vähimmäissosiaaliturvan varassa. Keskeisin tutkimustulos on, että ruuan hakijat ovat tuloköyhiä. Ruoka-apua haetaan, jotta saadaan rahat riittämään välttämättömään toimeentuloon. Valtaosa haastatelluista ruoka-avun hakijoista ei pitänyt itseään syrjäytyneenä. Viranomaistaho, järjestäjätaho ja ruuan hakijat määrittelivät syrjäytymisen yhtenevällä tavalla: se on läheisten ihmissuhteiden ja aktiivisen osallistumisen puutetta. Viranomaiset luottivat julkisen järjestelmän toimivuuteen enemmän kuin muut. Ruoka-avun hakijat pitivät vähimmäisturvan tasoa riittämättömänä ja toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjä epäoikeudenmukaisina. Kaupungin ohjelma-asiakirjoissa köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy saivat runsaasti tilaa, mutta ehkäisyn konkreettiset toimintastrategiat puuttuivat. Seurakuntayhtymä on ottanut köyhyyspolitiikassaan viimeisimmän luukun periaatteen; ensisijaisen vastuun se katsoo kuuluvan julkiselle sektorille.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että vähimmäissosiaaliturvan taso on riittämätön välttämättömän toimeentulon turvaamiseen. Julkinen turvaverkko ei kannata, joten köyhyys, jopa nälkä, pakottaa ruokajonoon. Köyhyyden lieventämisessä paikallisella sosiaalipolitiikalla on vain marginaaliset mahdollisuudet.
Asiasanat: ruoka-apu, hyvinvointivaltio, köyhyys, syrjäytyminen, köyhyyspolitiikka
Tutkimus kohdistuu kolmeen porilaiseen ruoka-avun järjestäjätahoon asiakkaineen sekä kaupungin ja seurakuntayhtymän köyhyyspolitiikkaan. Tutkimuksessa havainnoitiin ruuanhakutilanteita ja haastalteltiin 15 ruoka-avun hakijaa, kolmea ruoka-apua järjestävän yhdistysten edustajaa sekä kolmea Porin kaupungin edustajaa. Lisäksi analysoitiin mm. Porin kaupungin ohjelma-asiakirjoja vuosille 2000, 2004, 2008 ja 2012 sekä seurakuntayhtymän taloudellisen avustamisen asiakirjoja vuosilta 2004 ja 2005.
Haastatelluista suuri osa oli ikääntyneitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka elivät vähimmäissosiaaliturvan varassa. Keskeisin tutkimustulos on, että ruuan hakijat ovat tuloköyhiä. Ruoka-apua haetaan, jotta saadaan rahat riittämään välttämättömään toimeentuloon. Valtaosa haastatelluista ruoka-avun hakijoista ei pitänyt itseään syrjäytyneenä. Viranomaistaho, järjestäjätaho ja ruuan hakijat määrittelivät syrjäytymisen yhtenevällä tavalla: se on läheisten ihmissuhteiden ja aktiivisen osallistumisen puutetta. Viranomaiset luottivat julkisen järjestelmän toimivuuteen enemmän kuin muut. Ruoka-avun hakijat pitivät vähimmäisturvan tasoa riittämättömänä ja toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjä epäoikeudenmukaisina. Kaupungin ohjelma-asiakirjoissa köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy saivat runsaasti tilaa, mutta ehkäisyn konkreettiset toimintastrategiat puuttuivat. Seurakuntayhtymä on ottanut köyhyyspolitiikassaan viimeisimmän luukun periaatteen; ensisijaisen vastuun se katsoo kuuluvan julkiselle sektorille.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että vähimmäissosiaaliturvan taso on riittämätön välttämättömän toimeentulon turvaamiseen. Julkinen turvaverkko ei kannata, joten köyhyys, jopa nälkä, pakottaa ruokajonoon. Köyhyyden lieventämisessä paikallisella sosiaalipolitiikalla on vain marginaaliset mahdollisuudet.
Asiasanat: ruoka-apu, hyvinvointivaltio, köyhyys, syrjäytyminen, köyhyyspolitiikka