Metodina vastamuisti, työkaluna romaanihahmo : Kertomuksellinen tutkimusote Christine Sylvesterin feministisessä kansainvälisten suhteitten artikkelissa
HURNONEN, LILLI (2006)
2006
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16284
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16284
Tiivistelmä
Tarkastelen Pro gradu työssäni vastamuistin/vastamuiston käsitettä (counter-memory) feministisen kansainvälisen politiikan tutkijan Christine Sylvesterin artikkelissa "Handmaids’ Tales of Washington Power: The Real and the Abject Kennedy White House" (1998). Artikkeli on kritiikki naisten näkymättömyyteen kansainvälisissä suhteissa, casenaan Richard Reevesin elämäkerta John F. Kennedyn presidenttikaudesta. Keskeisessä asemassa artikkelissa ovat Kuuban ohjuskriisi sekä Richard Allisonin siihen liittyvät rationaalisen päätöksenteon teoriat. Margaret Atwoodin romaanilla ”The Handmaid’s Tale” (1985) on siinä tärkeä menetelmällinen sija.
Keskeisenä metodologisena käsitteenä toimii vastamuisti, josta Sylvester rakentaa menetelmän unohdettujen naistoimijoiden esille nostamiseen 1960- luvun amerikkalaisessa huippupolitiikassa. Handmaids-artikkelin tutkimusote on paitsi feministinen, myös kertomuksellinen. Niinpä vastamuisti konkreettisena työkaluna toimii Atwoodin romaanista poimittu hahmo palvelijatar, jonka avulla Kennedyn elämäkerta ja Kuuban kriisiin liittyvät päätöksentekoprosessit näyttäytyvät uudessa valossa. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisen tutkimusotteen teksti vastamuisti-käsitteen pohjalta rakentaa.
Työn lopputuloksena on kaksi tulkintaa vastamuistin työvälineestä, monitasoisesta palvelijatar-hahmosta. Toisessa tulkinnassa palvelijatar konkreettisena hahmona nousee näkymättömästä ja merkityksettömästä aaveesta merkitykselliseksi toimijaksi ja vallankäyttäjäksi Washingtonissa. Samalla hahmo nostaa esiin oikeita historiallisia henkilöitä, kuten sihteereitä, joiden toiminnalla ja läsnäololla oli merkitystä Kennedyn Valkoisessa Talossa. Toisen, teoreettisemman tulkinnan mukaan näen palvelijattaren eräänlaisena risteyskohtana, jossa artikkelin keskustelut fiktion ja faktan suhteesta sekä sukupuolista, ruumiista ja vallasta voivat tapahtua ja jossa näiden selkeät erottelut sortuvat. Näen vastamuistimenetelmän kriittisenä, uutta luovana metodologisena viitekehyksenä. Se pyrkii ravistelemaan käytössä olevia teorioita sekä niiden perustalla olevia oletuksia kansainvälisten suhteitten tieteenalalla sopivaksi nähdyistä menetelmistä ja aineistoista.
Asiasanat: kansainvälinen politiikka, feministinen tutkimus, kertomuksellinen tutkimusote, vastamuisti, narratiivinen tutkimusote
Keskeisenä metodologisena käsitteenä toimii vastamuisti, josta Sylvester rakentaa menetelmän unohdettujen naistoimijoiden esille nostamiseen 1960- luvun amerikkalaisessa huippupolitiikassa. Handmaids-artikkelin tutkimusote on paitsi feministinen, myös kertomuksellinen. Niinpä vastamuisti konkreettisena työkaluna toimii Atwoodin romaanista poimittu hahmo palvelijatar, jonka avulla Kennedyn elämäkerta ja Kuuban kriisiin liittyvät päätöksentekoprosessit näyttäytyvät uudessa valossa. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisen tutkimusotteen teksti vastamuisti-käsitteen pohjalta rakentaa.
Työn lopputuloksena on kaksi tulkintaa vastamuistin työvälineestä, monitasoisesta palvelijatar-hahmosta. Toisessa tulkinnassa palvelijatar konkreettisena hahmona nousee näkymättömästä ja merkityksettömästä aaveesta merkitykselliseksi toimijaksi ja vallankäyttäjäksi Washingtonissa. Samalla hahmo nostaa esiin oikeita historiallisia henkilöitä, kuten sihteereitä, joiden toiminnalla ja läsnäololla oli merkitystä Kennedyn Valkoisessa Talossa. Toisen, teoreettisemman tulkinnan mukaan näen palvelijattaren eräänlaisena risteyskohtana, jossa artikkelin keskustelut fiktion ja faktan suhteesta sekä sukupuolista, ruumiista ja vallasta voivat tapahtua ja jossa näiden selkeät erottelut sortuvat. Näen vastamuistimenetelmän kriittisenä, uutta luovana metodologisena viitekehyksenä. Se pyrkii ravistelemaan käytössä olevia teorioita sekä niiden perustalla olevia oletuksia kansainvälisten suhteitten tieteenalalla sopivaksi nähdyistä menetelmistä ja aineistoista.
Asiasanat: kansainvälinen politiikka, feministinen tutkimus, kertomuksellinen tutkimusote, vastamuisti, narratiivinen tutkimusote