Hirvihärkien morsian : Nainen, luonto ja subjekti Eeva Kilven novelleissa

Abstract

Tutkielma on feministinen ja ekofeministinen analyysi Eeva Kilven novellituotannosta. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on se prosessi, jonka myötä naisesta kehittyy toimiva ja elävä subjekti, joka omaa identiteetin ja kyvyn tehdä ratkaisuja samuuden ja eron välisissä suhteissa. Tutkimuskohteina ovat Eeva Kilven novellikokoelmat Rakkauden ja kuoleman pöytä (1967), Kesä ja keski-ikäinen nainen (1970), Hyvän yön tarinoita (1971), Se mitä ei koskaan sanota (1979) sekä Kuolema ja nuori rakastaja (1986).

Tutkimuksen teorialuvussa kartoitetaan käsitteistöä, jotka liittyvät feministiseen kirjallisuustieteeseen, subjektiin ja ekofeminismiin. Feminismi ymmärretään tässä tutkimuksessa poliittiseksi kannanotoksi, joka liittyy sukupuoleen liittyvien kulttuuristen rajojen tiedostamiseen ja muutoksen mahdollisuuteen. Feministisen tutkimuksen kautta kirjallisuus nähdään haluna löytää tilaa naissubjektin itsemäärittelylle. Subjektin määrittelyyn liittyvät kysymykset toimijasta, tiedosta ja vallasta. Ekofeministisen tutkimuksen kautta valtaan liittyvät kysymykset laajenevat koskemaan myös luontoa. Ekofeministisen tutkimuksen iskulause ”luonto on feministinen kysymys” liittyy epäoikeudenmukaisiin alistussuhteisiin. Naissubjektin rakentumista analysoidaan suhteessa luontoon ja luonnon subjektiuteen.

Tutkimuksessa tarkastellaan rajanylityksiä, ihmissuhteita, yksinäisyyttä ja luontoa, joilla on merkitystä naissubjektin rakentumisessa. Novellien naisten lähtötilanne on kaksinkertaisessa marginaalisessa asemassa olemisessa. Ylitettyään siihenastisen sosiaalisesti määräytyneen toiseuden asemansa naiset alkavat tarkastella itseään uudesta positiosta käsin. Tässä prosessissa naiset joutuvat pohtimaan ihmissuhteitaan, yksinäisyyttään ja sitä, kuinka he tuntevat olonsa vieraaksi suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ympärillä olevasta luonnosta tulee merkittävä tekijä naisen yksilöistymisprosessissa. Luonnossa subjektin ja objektin väliset suhteet menettävät hierarkkisuutensa, subjektius rakentuu vastavuoroisuudessa, kumppanuudessa ja erilaisuuden kunnioittamisessa.

Eeva Kilven novelleja voi lukea jatkumona. Päähenkilöinä ovat useimmiten keski-ikäiset naiset, joiden vaiheita novelleissa kuvataan feministisen kehityskertomuksen rakenteen mukaisesti. Novellit ovat ikään kuin muunnelmia saman naisen subjektin rakentumisprosessista. Novellien naiset löytävät luonnon, jonka erityisasema varsinkin kokoelmassa Kuolema ja nuori rakastaja korostuu. Rakentaessaan omaa subjektiuttaan naiset ovat valmiita taistelemaan luonnon subjektiuden puolesta.

Asiasanat: feministinen kirjallisuustiede, ekofeminismi, patriarkaatti, subjekti, sukupuoli