Opiskelun mielekkyys Tampereen teknillisellä yliopistolla
SAARIVAARA, MILLA (2006)
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16275
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16275
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opiskelun mielekkyyttä Tampereen teknillisellä yliopistolla. Tarkastelun kohteena oli opiskelijoiden kokema opiskelun mielekkyys, opiskelijoiden yleisorientaatiot sekä opiskelun mielekkyyden ja elämän mielekkyyden yhteydet.
Tutkimukseen osallistui 541 Tampereen teknillisen yliopiston 1.—7. vuoden läsnäolevaa opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä.
Aineiston analyysissa käytettiin keskiarvojen vertailuun t-testiä, varianssianalyysia, Kruskall—Wallis-testiä sekä Mann—Whitney-testiä. Summamuuttujien rakentamisessa käytettiin eksploratiivista faktorianalyysia, pääkomponenttianalyysia sekä reliabiliteettitarkasteluja. Opiskelun mielekkyyden selvittämiseen käytettiin myös regressioanalyysia sekä elämän mielekkyyden ja opiskelun mielekkyyden yhteyksien selvittämiseen korrelaatioita.
Opiskelun mielekkyyttä mitattiin neljällä summamuuttujalla: tarkoituksenmukaisuus, motivaatio, hallinta ja liittyminen.
Tarkoituksenmukaisuus kuvasi opiskelun hyödyllisyyttä ja itsensä kehittämisen mahdollisuuksia, motivaatio opiskelumotivaatiota ja opiskelijan arviota uranvalinnan onnistumisesta, hallinta arviota sopivasta kuormituksesta ja vaikutusmahdollisuuksista sekä liittyminen opiskelijan integroitumista yliopistoon, ilmapiiriä ja sosiaalisia suhteita. Yleisorientaatioita mitattiin Inventory of General Study Orientations (IGSO) -mittarilla ja elämän mielekkyyttä graafisella 0—100-asteikolla.
Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat kokivat sekä opiskelunsa että elämänsä mielekkääksi. Opiskelun ja elämän mielekkyyden välillä oli myös selvä yhteys: mitä mielekkäämmäksi opinnot koettiin sitä mielekkäämpänä myös omaa elämää pidettiin. Koulutusohjelmien välillä ei ollut eroa opiskelun kokonaismielekkyydessä, samoin miehet ja naiset arvioivat opiskelun yhtä mielekkääksi. Opiskelun mielekkyyden osa-alueissa oli jonkin verran eroja. Suurimmat erot olivat opiskelun hallinnan kokemisessa. Naiset kokivat hallitsevansa opintoja miehiä huonommin. Koulutusohjelmista arkkitehtuurin opiskelijat erottuivat muista vähäisellä hallinnan kokemuksellaan. Vuosikurssien välillä erot opiskelun mielekkyydessä olivat suurempia. Erityisesti kuudetta vuotta tai sitä pidempään opiskelleiden mielekkyyden kokeminen oli vähäisempää kuin nuorempien opiskelijoiden lähes kaikilla opiskelun mielekkyyden osa-alueilla. Hallinta oli sen sijaan muita vähäisempää ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Elämän mielekkyyden lisäksi opiskelun mielekkäänä kokemiseen oli yhteydessä opiskelijan tyytyväisyys uranvalintaansa, tekninen ala hakutoiveena opiskelemaan pyrittäessä sekä opintojen eteneminen.
Yleisorientaatioista Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat edustivat useimmin syväoppimista ja käytännöllistä orientaatiota. Koulutusohjelmien väliset erot yleisorientaatioissa keskittyivät omistautumattomaan orientaatioon, työelämäsuuntautuneisuuteen, syväoppimiseen sekä sosiaaliseen orientaatioon. Naisten orientaatio oli miehiä useammin ahdistuneisuus. Vuosikursseista kuudetta vuotta ja sitä kauemmin opiskelleet erosivat muista opiskelijoista.
Tulosten perusteella opintojen ohjauksessa olisi hyvä kiinnittää huomiota pidempään opiskelleiden ohjaukseen sekä tarjota tukea ja ohjausta niille opiskelijoille, joiden opintosuoritukset vuoden aikana jäävät alle suositusten.
Avainsanat: yliopisto-opiskelu, opiskelun mielekkyys, yleisorientaatiot, elämän mielekkyys
Tutkimukseen osallistui 541 Tampereen teknillisen yliopiston 1.—7. vuoden läsnäolevaa opiskelijaa. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä.
Aineiston analyysissa käytettiin keskiarvojen vertailuun t-testiä, varianssianalyysia, Kruskall—Wallis-testiä sekä Mann—Whitney-testiä. Summamuuttujien rakentamisessa käytettiin eksploratiivista faktorianalyysia, pääkomponenttianalyysia sekä reliabiliteettitarkasteluja. Opiskelun mielekkyyden selvittämiseen käytettiin myös regressioanalyysia sekä elämän mielekkyyden ja opiskelun mielekkyyden yhteyksien selvittämiseen korrelaatioita.
Opiskelun mielekkyyttä mitattiin neljällä summamuuttujalla: tarkoituksenmukaisuus, motivaatio, hallinta ja liittyminen.
Tarkoituksenmukaisuus kuvasi opiskelun hyödyllisyyttä ja itsensä kehittämisen mahdollisuuksia, motivaatio opiskelumotivaatiota ja opiskelijan arviota uranvalinnan onnistumisesta, hallinta arviota sopivasta kuormituksesta ja vaikutusmahdollisuuksista sekä liittyminen opiskelijan integroitumista yliopistoon, ilmapiiriä ja sosiaalisia suhteita. Yleisorientaatioita mitattiin Inventory of General Study Orientations (IGSO) -mittarilla ja elämän mielekkyyttä graafisella 0—100-asteikolla.
Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat kokivat sekä opiskelunsa että elämänsä mielekkääksi. Opiskelun ja elämän mielekkyyden välillä oli myös selvä yhteys: mitä mielekkäämmäksi opinnot koettiin sitä mielekkäämpänä myös omaa elämää pidettiin. Koulutusohjelmien välillä ei ollut eroa opiskelun kokonaismielekkyydessä, samoin miehet ja naiset arvioivat opiskelun yhtä mielekkääksi. Opiskelun mielekkyyden osa-alueissa oli jonkin verran eroja. Suurimmat erot olivat opiskelun hallinnan kokemisessa. Naiset kokivat hallitsevansa opintoja miehiä huonommin. Koulutusohjelmista arkkitehtuurin opiskelijat erottuivat muista vähäisellä hallinnan kokemuksellaan. Vuosikurssien välillä erot opiskelun mielekkyydessä olivat suurempia. Erityisesti kuudetta vuotta tai sitä pidempään opiskelleiden mielekkyyden kokeminen oli vähäisempää kuin nuorempien opiskelijoiden lähes kaikilla opiskelun mielekkyyden osa-alueilla. Hallinta oli sen sijaan muita vähäisempää ensimmäisen vuoden opiskelijoilla. Elämän mielekkyyden lisäksi opiskelun mielekkäänä kokemiseen oli yhteydessä opiskelijan tyytyväisyys uranvalintaansa, tekninen ala hakutoiveena opiskelemaan pyrittäessä sekä opintojen eteneminen.
Yleisorientaatioista Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat edustivat useimmin syväoppimista ja käytännöllistä orientaatiota. Koulutusohjelmien väliset erot yleisorientaatioissa keskittyivät omistautumattomaan orientaatioon, työelämäsuuntautuneisuuteen, syväoppimiseen sekä sosiaaliseen orientaatioon. Naisten orientaatio oli miehiä useammin ahdistuneisuus. Vuosikursseista kuudetta vuotta ja sitä kauemmin opiskelleet erosivat muista opiskelijoista.
Tulosten perusteella opintojen ohjauksessa olisi hyvä kiinnittää huomiota pidempään opiskelleiden ohjaukseen sekä tarjota tukea ja ohjausta niille opiskelijoille, joiden opintosuoritukset vuoden aikana jäävät alle suositusten.
Avainsanat: yliopisto-opiskelu, opiskelun mielekkyys, yleisorientaatiot, elämän mielekkyys