Zu Veränderungen und Problemstellen in der mündlichen deutsch-finnischen Unternehmenskommunikation. Dargestellt am Beispiel von drei finnischen Unternehmen

Abstract

Tutkielmani käsittelee suullisen suomalais-saksalaisen yritysviestinnän muutoksia ja ongelmakohtia. Tarkastelen työn teoreettisessa osassa aluksi organisaatioviestinnän käsitettä ja sen eri osa-alueita. Tämän jälkeen kerron kulttuurienvälisestä johtamisesta sekä stereotypioiden korjauksista ja suullisessa kielessä esiintyvistä ilmiöistä (Formulierungsmodalitäten), joita käytän työn empiirisessä osassa analyysini perustana. Teoreetttisen osan viimeisessä luvussa tarkastelen aikaisempia tutkimuksia, jotka käsittelevät suullista suomalais-saksalaista talousviestintää. Tutkielmani empiirisen osan alussa esittelen käyttämäni teemahaastattelun haastattelumetodina. Tämän jälkeen selvitän, kuinka haastateltujen esittämät lausumat sekä stereotypioiden korjaukset voivat kertoa yritysviestinnän muutoksista ja suullisessa kielessä esiintyvät ilmiöt (Formulierungsmodalitäten) viestinnän ongelmakohdista. Empiirisen osan loppu koostuu haastattelujen tulosten analysoinnista.

Haastattelut on tehty kolmessa suomalaisessa yrityksessä, jotka harjoittavat kauppaa saksankielisten maiden kanssa. Haastateltavina oli yhteensä viisi henkilöä. Tuloksia analysoitaessa käy mm. ilmi, että haastateltavat henkilöt eivät aina osaa vastata odotetulla tavalla esitettyihin kysymyksiin, koska he eivät ole kieli- tai viestintätieteen asiantuntijoita. Haastattelujen perusteella suullisen suomalais-saksalaisen yritysviestinnän tärkeimpiä muutoksia on esimerkiksi englannin kielen merkittävä yleistyminen, joka yhdessä sähköpostien lisääntymisen kanssa on vähentänyt suullisen saksankielisen viestinnän määrää. Viestintä on myös yleisesti muuttunut rennommaksi, mistä kertoo mm. sinuttelun aikaisempaa laajempi käyttö. Toisaalta viestinnän rentous riippuu myös talouselämän suhdanteista; taloudellisesti hyvinä aikoina viestintä on huonoja aikoja vapautuneempaa. Suomalaiset näyttäytyvät haastattelujen valossa aikaisempia sukupolvia puheliaampina ja aktiivisempina, ja siten suomalaisten ja saksalaisten väliset erot esimerkiksi small talkin käytössä eivät näytä enää olevan kovinkaan suuret. Toisaalta liike-elämän kiire vähentää myös saksalaisten käyttämän small talkin määrää, ja lisäksi talouselämässä toimivien suomalaisten on jo asemansa vuoksi oltava suhteellisen oma-aloitteisia. Kaiken kaikkiaan perinteiset stereotypiat eivät näytä enää pätevän globaalissa ympäristössä toimivien nykysuomalaisten ja -saksalaisten kohdalla.

Keskeisimpinä ongelmakohtina voidaan haastattelujen perusteella pitää mm. saksalaisten eräänlaista hyökkäävyyttä keskustelutilanteissa sekä virallisen ja rennon viestinnän välisen rajan hämärtymistä mm. sinuttelun yleistymisen myötä. Lisäksi suomalaisilla ei välttämättä ole vieläkään täyttä selvyyttä small talkin käytön säännöistä. Saksalaisten väitetty hyökkäävyys voi kuitenkin johtua siitä, että he voivat esiintyä itsevarmasti käyttäessään omaa äidinkieltänsä, kun taas suomalaiset joutuvat kommunikoimaan vieraalla kielellä.

Asiasanat: talousviestintä, yritysviestintä, Wirtschaftskommunikation, Unter-nehmenskommunikation