"Niin kauan kun en kerro tästä muille, tämä ei ole totta." - Kertojien kokemuksellisuus Anna-Leena Härkösen teoksissa Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty
KOIVUMÄKI, TARU (2006)
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16265
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16265
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kertojien kokemuksellisuutta kaunokirjallisissa teoksissa. Kohdeteksteinä ovat Anna-Leena Härkösen omaelämäkerralliset romaanit Heikosti positiivinen ja Loppuunkäsitelty. Kohdetekstien analyysi keskittyy kertojien kokemuksellisuuden ilmenemiseen teosten rakenteessa, kielessä ja kertojien henkilöhahmoissa. Tutkielmassa käytetään analyysin välineenä strukturalistisen ja kognitiivisen narratologian menetelmiä ja näiden teorioiden käsitteistöä.
Kertojien kokemuksellisuus rakentaa Heikosti positiivinen- ja Loppuunkäsitelty-teoksia. Kertojien kognitiiviset toiminnot näkyvät teosten rakentumisessa. Havahtuminen, ajattelu ja muistaminen luovat teosten rakenteellista identiteettiä. Näitä kognitiivisia toimintoja tarkastellaan teosten rakenteessa järjestyksen, keston ja frekvenssin käsitteiden avulla. Kertojien kokemuksellisuus välittyy myös kerronnan kielestä. Preesensmuodon ja erityisesti dramaattisen preesensin käyttö tehokeinona tuo kerrontaan intensiivisyyden tunnetta. Teosten kieli myös jäsentää kertojien kokemusmaailmaa. Kertojien kokemus välittyy kielen avulla tarkasti.
Kertojien hahmot ovat teoksissa läpinäkyviä. Diegeettinen kerronta nostaa kertojien hahmon etualalle. Kertojien hallinta ja auktoriteettiasema ilmenee kerronnassa, joka etualaistaa kertojien havainnot, tunteet ja ajatukset. Sisäisen tilan ilmaukset teoksissa korostavat kertojien kokemusmaailman ensisijaisuutta teosten maailmassa. Kerronnan luotettavuus joutuu kyseenalaiseksi tällaisen yhden, hallitsevan näkökulman käytön myötä. Subjektiivisen kokemusmaailman kuvaus on teoksissa kuitenkin uskottavaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä tavalla teosten kertojat kokevat elämänhallintansa menettämisen ja minkälaisia kognitiivisia tuntemuksia kertojat kokevat tässä yhteydessä. Nämä tunteet toimivat elämänhallinnan palauttamisen apukeinoina. Tunteiden lisäksi kertojien kognitiivisina ongelmanratkaisukeinoina toimivat suorittaminen, huumori, itseironia ja kertominen.
Tässä tutkielmassa pohditaan omaelämäkerrallisen romaanin paikkaa faktan ja fiktion rajalla. Muistin työskentely nähdään olennaisena osana omaelämäkertaprosessia. Muistin toiminta vaikuttaa myös siihen, mitä omaelämäkerrallisessa romaanissa kerrotaan. Kirjoittajalle tärkeä omaelämäkerrallinen aines on painunut muistiin vähäpätöistä ainesta pysyvämmin, ja nämä kokemuksellisesti tärkeät tapahtumat pääsevät osaksi omaelämäkertaa.
Asiasanat: kognitiivinen narratologia, strukturalismi, kognitio, kerronta, omaelämäkerta, kertoja, kokemuksellisuus
Kertojien kokemuksellisuus rakentaa Heikosti positiivinen- ja Loppuunkäsitelty-teoksia. Kertojien kognitiiviset toiminnot näkyvät teosten rakentumisessa. Havahtuminen, ajattelu ja muistaminen luovat teosten rakenteellista identiteettiä. Näitä kognitiivisia toimintoja tarkastellaan teosten rakenteessa järjestyksen, keston ja frekvenssin käsitteiden avulla. Kertojien kokemuksellisuus välittyy myös kerronnan kielestä. Preesensmuodon ja erityisesti dramaattisen preesensin käyttö tehokeinona tuo kerrontaan intensiivisyyden tunnetta. Teosten kieli myös jäsentää kertojien kokemusmaailmaa. Kertojien kokemus välittyy kielen avulla tarkasti.
Kertojien hahmot ovat teoksissa läpinäkyviä. Diegeettinen kerronta nostaa kertojien hahmon etualalle. Kertojien hallinta ja auktoriteettiasema ilmenee kerronnassa, joka etualaistaa kertojien havainnot, tunteet ja ajatukset. Sisäisen tilan ilmaukset teoksissa korostavat kertojien kokemusmaailman ensisijaisuutta teosten maailmassa. Kerronnan luotettavuus joutuu kyseenalaiseksi tällaisen yhden, hallitsevan näkökulman käytön myötä. Subjektiivisen kokemusmaailman kuvaus on teoksissa kuitenkin uskottavaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä tavalla teosten kertojat kokevat elämänhallintansa menettämisen ja minkälaisia kognitiivisia tuntemuksia kertojat kokevat tässä yhteydessä. Nämä tunteet toimivat elämänhallinnan palauttamisen apukeinoina. Tunteiden lisäksi kertojien kognitiivisina ongelmanratkaisukeinoina toimivat suorittaminen, huumori, itseironia ja kertominen.
Tässä tutkielmassa pohditaan omaelämäkerrallisen romaanin paikkaa faktan ja fiktion rajalla. Muistin työskentely nähdään olennaisena osana omaelämäkertaprosessia. Muistin toiminta vaikuttaa myös siihen, mitä omaelämäkerrallisessa romaanissa kerrotaan. Kirjoittajalle tärkeä omaelämäkerrallinen aines on painunut muistiin vähäpätöistä ainesta pysyvämmin, ja nämä kokemuksellisesti tärkeät tapahtumat pääsevät osaksi omaelämäkertaa.
Asiasanat: kognitiivinen narratologia, strukturalismi, kognitio, kerronta, omaelämäkerta, kertoja, kokemuksellisuus