YKSIN JÄTETYT LAPSET, PUUTTUVAT AIKUISET JA SIJAISHAHMOT. Henkilöhahmot kahdessa Hannu Mäkelän sekä kahdessa Tittamari Marttisen lastenromaanissa
TURUNEN, REIJA-TUULIA (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TURUNEN, REIJA-TUULIA
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-22Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan henkilöhahmoja neljässä suomalaisessa lastenromaanissa. Käsittelyssä keskitytään protagonisteihin sekä tärkeimpiin sivuhenkilöihin ja erityisesti nostetaan esiin myös henkilöhahmojen väliset suhteet. Sivuhenkilöistä tarkastellaan vielä erikseen realistisia henkilöhahmoja sekä fantasiahahmoja.
Tutkimusaineistoksi on valittu Hannu Mäkelän teokset Liisa Salolla (2003) ja Iso Pekka ja Pekka Pieni (1997) sekä Tittamari Marttisen teokset Oonan ja Moonan ullakkojuhlat (1998) ja Ikiliikkuja Timjami (1999). Kaikkien teosten lähtötilanne on samanlainen: lapsipäähenkilön vanhemmista ainakin toinen on poissa.
Henkilöhahmojen tutkimiseen liittyy paljon problematiikkaa. Tutkijoilla on henkilöhahmoista erilaisia näkemyksiä: toisaalta henkilöhahmot ovat ihmisen kaltaisia, mutta toisaalta vain sanoja paperilla. Samoin henkilöhahmoa voidaan joko pitää omana persoonanaan tai pelkästään toiminnan suorittajana ja osana tekstikokonaisuutta. Tässä tutkielmassa osa henkilöhahmoista on realistisia ja siten ihmisen kuvia, mutta fantasiahahmot on kuitenkin erotettava omaksi ryhmäkseen.
Henkilöhahmot eivät ole tekstissä valmiina, vaan lukija rakentaa heidät lukuprosessin aikana yhdistelemällä henkilöhahmoon liittyviä piirteitä. Henkilökuvaa voidaan rakentaa tekstissä suoraan tai epäsuoraan. Pää- ja sivuhenkilöiden kuvaamistavoissa on eroja. Tärkeimpiä henkilöitä kuvataan suoraan yleensä vain ensimmäisellä kerralla esiteltäessä sekä ulkonäön muuttuessa. Vähemmän esillä olevia sivuhenkilöitä kuvataan myös muissa tilanteissa suoraan. Kertojalla ja fokalisoijalla on henkilöhahmojen kuvaamisessa suuri merkitys. Etenkin sivuhenkilöitä kuvaavat usein lapsifokalisoijat.
Kaikki protagonistit joutuvat elämään väliaikaisesti tai pysyvästi ilman vanhempaa. Puuttuvan vanhemman tilalle lapsi saa sijaisaikuisen, joka voi olla esimerkiksi isovanhempi. Lisäksi fantasiahahmot ja fantasiamaailma auttavat lasta sopeutumaan vaikeaan tilanteeseen. Fantasiahahmoilla onkin erityinen tehtävä toimia puuttuvan aikuisen tehtävässä ja auttaa lasta tämän ongelmissa silloin, kun oma vanhempi ei ole paikalla.
Tutkielman avainsanoja: lastenkirjallisuus, henkilöhahmo, protagonisti, sivuhenkilö, realistinen henkilöhahmo, fantasiahahmo, suora ja epäsuora kuvaus
Tutkimusaineistoksi on valittu Hannu Mäkelän teokset Liisa Salolla (2003) ja Iso Pekka ja Pekka Pieni (1997) sekä Tittamari Marttisen teokset Oonan ja Moonan ullakkojuhlat (1998) ja Ikiliikkuja Timjami (1999). Kaikkien teosten lähtötilanne on samanlainen: lapsipäähenkilön vanhemmista ainakin toinen on poissa.
Henkilöhahmojen tutkimiseen liittyy paljon problematiikkaa. Tutkijoilla on henkilöhahmoista erilaisia näkemyksiä: toisaalta henkilöhahmot ovat ihmisen kaltaisia, mutta toisaalta vain sanoja paperilla. Samoin henkilöhahmoa voidaan joko pitää omana persoonanaan tai pelkästään toiminnan suorittajana ja osana tekstikokonaisuutta. Tässä tutkielmassa osa henkilöhahmoista on realistisia ja siten ihmisen kuvia, mutta fantasiahahmot on kuitenkin erotettava omaksi ryhmäkseen.
Henkilöhahmot eivät ole tekstissä valmiina, vaan lukija rakentaa heidät lukuprosessin aikana yhdistelemällä henkilöhahmoon liittyviä piirteitä. Henkilökuvaa voidaan rakentaa tekstissä suoraan tai epäsuoraan. Pää- ja sivuhenkilöiden kuvaamistavoissa on eroja. Tärkeimpiä henkilöitä kuvataan suoraan yleensä vain ensimmäisellä kerralla esiteltäessä sekä ulkonäön muuttuessa. Vähemmän esillä olevia sivuhenkilöitä kuvataan myös muissa tilanteissa suoraan. Kertojalla ja fokalisoijalla on henkilöhahmojen kuvaamisessa suuri merkitys. Etenkin sivuhenkilöitä kuvaavat usein lapsifokalisoijat.
Kaikki protagonistit joutuvat elämään väliaikaisesti tai pysyvästi ilman vanhempaa. Puuttuvan vanhemman tilalle lapsi saa sijaisaikuisen, joka voi olla esimerkiksi isovanhempi. Lisäksi fantasiahahmot ja fantasiamaailma auttavat lasta sopeutumaan vaikeaan tilanteeseen. Fantasiahahmoilla onkin erityinen tehtävä toimia puuttuvan aikuisen tehtävässä ja auttaa lasta tämän ongelmissa silloin, kun oma vanhempi ei ole paikalla.
Tutkielman avainsanoja: lastenkirjallisuus, henkilöhahmo, protagonisti, sivuhenkilö, realistinen henkilöhahmo, fantasiahahmo, suora ja epäsuora kuvaus