Ei huolta huomisesta - Erityisopetus ja tulevaisuuskasvatus koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisijänä
VIINIKKA, MATTI; NIEMI, LASSE (2006)
2006
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16243
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16243
Tiivistelmä
Laadullisen tutkimuksemme tarkoituksena on tutkia koulutuksellisen syrjäytymisvaaran ilmenemistä yläkoulun erityisopetuksessa käyvien oppilaiden kohdalla ja millaisia mahdollisuuksia erityisopetuksella on ehkäistä koulutuksellista syrjäytymistä. Tutkimme myös mitä erityisopetuksessa käyvät oppilaat ajattelevat tulevaisuudestaan ja millä tavoin erityisopetus voi tukea syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden positiivista tulevaisuusajattelua.
Tutkimuskohteemme on erään kantahämäläisen yläkoulun laaja-alainen erityisopetus. Tutkimusaineiston keruu suoritettiin vuosien 2005 - 2006 välisenä aikana. Haastattelimme koulun kolmea laaja-alaista erityisopettajaa, kahta opinto-ohjaajaa ja 15 erityisopetuksessa käyvää oppilasta. Haastattelumuoto oli puolistrukturoitu haastattelu, jossa valmiiden kysymysten kautta keskustelimme erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja oppilaiden kanssa. Lisäksi observoimme erityisopetuksen luokkahuonekäytäntöjä ja oppitunteja sekä kirjoitutimme oppilailla tulevaisuusaiheiset aineet. Analysoimme aineistoa teemoittelun ja luokittelun avulla peilaten sitä keskeiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monella erityisopetuksessa käyvällä oppilaalla on huomattava syrjäytymisvaara. Näillä oppilailla on erilaisia yksilöllisiä vaikeuksia koulunkäynnissä ja heidän koulumotivaationsa on heikkoa. Monen on vaikea ymmärtää yhteyttä tulevaisuuden ja koulun välillä. Heillä ei ole taitoa tulevaisuuden visiointiin. Monien oppilaiden tulevaisuusajattelua leimaa epävarmuus ja negatiivisuus, joka ilmenee positiivisten ja realististen tulevaisuuskuvien puuttumisessa.
Erityisopetuksessa käynti on oppilaille mieleistä. Hyviksi asioiksi koetaan pieni ryhmäkoko, kiireettömyys ja opettajan riittävä aika tukea oppimista. Positiivisen vuorovaikutussuhteen luominen dialogin avulla auttaa erityisopettajia oppilaiden kohtaamisessa ja on tärkeä oppimista edistävä asia. Erityisopetuksessa monen oppilaan koulumotivaatio on lisääntynyt ja poissaolot vähentyneet.
Syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden kohdalla tulee koulun tavoitteissa, kulttuurissa ja oppisisällöissä löytää tapoja, miten huomioida erilaiset yksilöt, tukea heidän oppimistaan sekä myönteisten asenteiden vahvistamista. Monet tarvitsevat myös nykyistä enemmän kodin tukea ja vuorovaikutusta koulunkäynnissä. Toimivan yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen kodin ja koulun välillä sekä koulun henkilökunnan kesken on myös yksi tapa tukea nuoren koulunkäyntiä ja ehkäistä syrjäytymistä.
Asiasanat: erityisopetus, koulutuksellinen syrjäytyminen, tulevaisuuskasvatus, tulevaisuusajattelu
Tutkimuskohteemme on erään kantahämäläisen yläkoulun laaja-alainen erityisopetus. Tutkimusaineiston keruu suoritettiin vuosien 2005 - 2006 välisenä aikana. Haastattelimme koulun kolmea laaja-alaista erityisopettajaa, kahta opinto-ohjaajaa ja 15 erityisopetuksessa käyvää oppilasta. Haastattelumuoto oli puolistrukturoitu haastattelu, jossa valmiiden kysymysten kautta keskustelimme erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja oppilaiden kanssa. Lisäksi observoimme erityisopetuksen luokkahuonekäytäntöjä ja oppitunteja sekä kirjoitutimme oppilailla tulevaisuusaiheiset aineet. Analysoimme aineistoa teemoittelun ja luokittelun avulla peilaten sitä keskeiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monella erityisopetuksessa käyvällä oppilaalla on huomattava syrjäytymisvaara. Näillä oppilailla on erilaisia yksilöllisiä vaikeuksia koulunkäynnissä ja heidän koulumotivaationsa on heikkoa. Monen on vaikea ymmärtää yhteyttä tulevaisuuden ja koulun välillä. Heillä ei ole taitoa tulevaisuuden visiointiin. Monien oppilaiden tulevaisuusajattelua leimaa epävarmuus ja negatiivisuus, joka ilmenee positiivisten ja realististen tulevaisuuskuvien puuttumisessa.
Erityisopetuksessa käynti on oppilaille mieleistä. Hyviksi asioiksi koetaan pieni ryhmäkoko, kiireettömyys ja opettajan riittävä aika tukea oppimista. Positiivisen vuorovaikutussuhteen luominen dialogin avulla auttaa erityisopettajia oppilaiden kohtaamisessa ja on tärkeä oppimista edistävä asia. Erityisopetuksessa monen oppilaan koulumotivaatio on lisääntynyt ja poissaolot vähentyneet.
Syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden kohdalla tulee koulun tavoitteissa, kulttuurissa ja oppisisällöissä löytää tapoja, miten huomioida erilaiset yksilöt, tukea heidän oppimistaan sekä myönteisten asenteiden vahvistamista. Monet tarvitsevat myös nykyistä enemmän kodin tukea ja vuorovaikutusta koulunkäynnissä. Toimivan yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen kodin ja koulun välillä sekä koulun henkilökunnan kesken on myös yksi tapa tukea nuoren koulunkäyntiä ja ehkäistä syrjäytymistä.
Asiasanat: erityisopetus, koulutuksellinen syrjäytyminen, tulevaisuuskasvatus, tulevaisuusajattelu