The Man With No Name -The Struggling Narrator in Jean Rhys’s Wide Sargasso Sea
HEINONEN, SARI (2006)
HEINONEN, SARI
2006
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16226
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16226
Tiivistelmä
Työni aiheena on Jean Rhysin Romaani Wide Sargasso Sea (1966) ja erityisesti sen nimetön mieskertoja. Charlotte Brontën romaanin Jane Eyre on sanottu synnyttäneen valkoisen brittiläisen/eurooppalaisen naisen subjektina, mutta tämä tapahtui toisen naisen kustannuksella; ullakolla olevan hullun vaimon. Sitä vastoin Wide Sargasso Sea kirjoittaa uudelleen hullun vaimon tarinan, synnyttäen näin valkoisen kreolin subjektina. Kenen kustannuksella? Kirjalla on vähintään kaksi kertojaa: Antoinette Cosway (uudelleen nimetty Bertha Rochester) ja hänen englantilainen aviomiehensä. Muutkin kertojaäänet saavat kuitenkin tilansa tässä tekstissä, joka moniäänisyydessään hangoittelee yksinkertaistavaa, yksiselitteistä tulkintaa vastaan. Sellaisia se kuitenkin tuntui saavan käyttämissäni lähteissä, joista useimmat edustavat feminististä kirjallisuudentutkimusta, ja näistä ristiriitaisuuksista rakennan omaa tulkintaani. Pohdin nimettömän kertojan roolia tässä romaanissa. Miksi hänen tekstinsä siellä on, ja kuka hän on? Kun kahden romaanin välinen linkki on selkiö, miksei hänellä ole nimeä? Yritän kuunnella niitä puolia, jotka ovat lähdekirjallisuudessani vaiettuja tai sivuutettuja koska ne ovat olleet ”sopimattomia”. Tavoitteeni on lukea nimettömän miehen teksti omana kertomuksenaan, ei vain Antoinetten tarinan osasena. Työni on spekulatiivinen luenta, jossa pyrin tekstienväliseen vuoropuheluun Rhysin ja Brontën romaanien ja lähdekirjallisuuteni kanssa, pohtien ja testaten erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Tavoitteena on Rhysin tekstin tapaan ommella monien äänien kirjava tilkkutäkki.
Rhys pystyi nimeämään uudestaan ullakolta lunastamansa kreolin symboloimaan sitä, että tämä hahmo on jotain aivan muuta kuin Brontën romaanissa. Rochesterin suhteen hän teki saman kun ei nimennyt häntä ollenkaan. Nimettömyys on erittäin tärkeä seikka. Nimetön mies on tuleva herra Rochester, jonka Rhys kirjoittaa harjoittelemassa totuuttaan, taistelemassa kerronnan hallinnasta. Kun hänen oma versionsa tapahtumista ja hänen taitonsa kertoa se ovat valmiita, hän voi ylittää tekstien välisen kuilun ja siirtyä Brontën romaaniin. Nimettömän kertojan voi lukea myös Charlotte Brontëna, jonka Rhys näin kutsuu tutustumaan siihen maailman, jonka kuvaus Brontën tekstissä Rhysiä häiritsi.
Päätelmäni on, että Rhys menee erilaisten uudelleenkirjoitusten toiselle puolen. Hänen tekstinsä osoittaa kuinka henkilöhahmon subjektius voidaan luoda ilman, että se tehdään jonkin toisen hahmon kustannuksella. Wide Sargasso Sea kirjoittaa uusiksi koko sivuhenkilön käsitteen. Kun on aina toinen puoli, ei ole enää ”meitä” ja ”heitä”. Rhysin teksti haastaa huomaaman hierarkiset ajatusrakennelmat siellä missä hierarkioita ollaan purkavinaan. Kaikki alistaminen, perustui se sitten rotuun, sukupuoleen tai kolonialismiin, käyttää samaa mekanismia, keskiön ja marginaalin hierarkiaa. Rhysin anti tähän yhtälöön on se, että nämä erilaiset alistusmekanismit eivät ole vain samankaltaisia, vaan samoja. Niiden motiivit ja vaikutukset ovat samoja, ne kaikki ovat yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä. Tämän asian tunnistaminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää Rhysin työn analysoimiselle. Vaikka olisikin valittu jokin tietty näkökulma, tekstiä ei pitäisi yrittää kesyttää, vaan säilyttää luenta mahdollisimman avoimena eri näkökulmille.
Avainsanat: Wide Sargasso Sea, Jane Eyre, intertekstuaalisuus, spekulatiivinen luenta, Rochester-hahmo, kamppaileva kertoja
Rhys pystyi nimeämään uudestaan ullakolta lunastamansa kreolin symboloimaan sitä, että tämä hahmo on jotain aivan muuta kuin Brontën romaanissa. Rochesterin suhteen hän teki saman kun ei nimennyt häntä ollenkaan. Nimettömyys on erittäin tärkeä seikka. Nimetön mies on tuleva herra Rochester, jonka Rhys kirjoittaa harjoittelemassa totuuttaan, taistelemassa kerronnan hallinnasta. Kun hänen oma versionsa tapahtumista ja hänen taitonsa kertoa se ovat valmiita, hän voi ylittää tekstien välisen kuilun ja siirtyä Brontën romaaniin. Nimettömän kertojan voi lukea myös Charlotte Brontëna, jonka Rhys näin kutsuu tutustumaan siihen maailman, jonka kuvaus Brontën tekstissä Rhysiä häiritsi.
Päätelmäni on, että Rhys menee erilaisten uudelleenkirjoitusten toiselle puolen. Hänen tekstinsä osoittaa kuinka henkilöhahmon subjektius voidaan luoda ilman, että se tehdään jonkin toisen hahmon kustannuksella. Wide Sargasso Sea kirjoittaa uusiksi koko sivuhenkilön käsitteen. Kun on aina toinen puoli, ei ole enää ”meitä” ja ”heitä”. Rhysin teksti haastaa huomaaman hierarkiset ajatusrakennelmat siellä missä hierarkioita ollaan purkavinaan. Kaikki alistaminen, perustui se sitten rotuun, sukupuoleen tai kolonialismiin, käyttää samaa mekanismia, keskiön ja marginaalin hierarkiaa. Rhysin anti tähän yhtälöön on se, että nämä erilaiset alistusmekanismit eivät ole vain samankaltaisia, vaan samoja. Niiden motiivit ja vaikutukset ovat samoja, ne kaikki ovat yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä. Tämän asian tunnistaminen on mielestäni ensiarvoisen tärkeää Rhysin työn analysoimiselle. Vaikka olisikin valittu jokin tietty näkökulma, tekstiä ei pitäisi yrittää kesyttää, vaan säilyttää luenta mahdollisimman avoimena eri näkökulmille.
Avainsanat: Wide Sargasso Sea, Jane Eyre, intertekstuaalisuus, spekulatiivinen luenta, Rochester-hahmo, kamppaileva kertoja