Politièeskaja ritorika i argumentacija: lingvoritorièeskij analiz. / Poliittinen retoriikka ja argumentaatio: kielellisretorinen analyysi

Abstract

Tutkielma tarkastelee poliittista puhetta vaikuttamisen keinona. Työssä on pyritty tutkimaan poliittisen retoriikan ja argumentaation erityispiirteitä: miten se toimii ja kuinka poliitikot käyttävät sitä vakuuttaakseen yleisönsä asiansa oikeellisuudesta. Totalitaarisen systeemin romahduksen jälkeen myös Venäjällä poliitikot ovat riippuvaisia kansasta ­ äänestäjistä ­ mistä seuraa, että poliittisen toimijan on kohdattava yleisönsä. Tämä kohtaaminen tapahtuu argumentaation kautta. Loogisen päättelyn ja argumentaation perusero on juuri yleisön keskeinen asema argumentaatiossa. Hyvä argumentti vakuuttaa sen, kenelle se on tarkoitettu. Poliittisen tekstin perustavoite on muutos yleisössä. Pelkkä mentaalinen muutos ei riitä: poliittinen teksti pyrkii mobilisoimaan yleisön jonkun tietyn näkökulman kannattajaksi.

Tämä työ tutkii niitä keinoja, joiden avulla poliittinen puhuja pyrkii vakuuttamaan yleisönsä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset argumentaatiotekniikat, todistukset, kielelliset strategiat, metaforat ja muut retoriset keinot. Toisin kuin Neuvostoliitossa, nykypäivän Venäjällä vallitsee poliittinen moniäänisyys, jossa eri poliittiset ideologiat käyttävät niille tyypillistä sanastoa ja retoriikkaa. Myös vallanpitäjillä on oma kielensä. Poliittinen ajattelu ja formaaliset keinot ovat aina sidoksissa toisiinsa.

Tutkielman empiirisessä osassa analysoidaan kahta poliittista tekstiä teoriaosassa käsiteltävän aineiston pohjalta. Molemmat tarkasteltavat tekstit ­ Venäjän kommunistisen puolueen puheenjohtajan G.A. Zjuganovin ”My mozhem slomit’ terrorizm” ja liberaalipuolue Jablokon puheenjohtajan G.A. Javlinskijn ”Što sluèilos’ s Rossiej?” ­ käsittelevät Beslanissa, Etelä-Venäjällä, 1.9.2004 tapahtunutta panttivankidraamaa ja pohtivat yleisesti venäläisen yhteiskunnan tilaa terrori-iskun kautta. Venäjän poliittisessa historiassa usein toistetut kysymykset ”mitä tehdä?” ja ”kuka on syyllinen?” antavat leimansa näillekin teksteille.

Tutkielmasta käy ilmi, että Zjuganov ja Javlinskij käyttävät ideologialleen tyypillistä retoriikkaa sekä argumentaatiotekniikoita. Zjuganovin teksti perustuu vastakkainasettelulle, jossa absoluuttista ”Hyvää” edustaa Neuvostoliitto ja ”Pahaa” nyky-Venäjän vallanpitäjät. Zjuganov vetoaa retoriikassaan voimakkaasti yleisönsä tunteisiin ja hänen argumentaationsa perusta on kielikuvissa. Javlinskijn lähestymistapa on pohdiskelevampi, pragmaattisempi ja vähemmän poleeminen. Hän vetoaa ensisijaisesti lukijan etiikkaan ja järkeen, ja hänen vihollisensa on abstrakti ”nykysysteemi”. Samalla tekstin vaikuttavuus kärsii. Javlinskijn poliittinen intentio jääkin hieman epäselväksi, kun taas Zjuganovilla se on selkeästi valtaan pääsy.