Yrityksen vieraan pääoman kustannuksen korkoeroon vaikuttavat yrityskohtaiset tekijät
VIHANTO, OTTO (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIHANTO, OTTO
2006
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2006-11-02Tiivistelmä
Yrityksen vieraan pääoman keskimääräisen kustannuksen voidaan ajatella muodostuvan
kolmesta komponentista: riskittömästä korkokannasta sekä riski- ja likviditeettipreemioista. Riski- ja likviditeettipreemioiden summaa voidaan kutsua yrityksen vieraan pääoman kustannuksen korkoeroksi. Täten korkoero ilmaisee, kuinka paljon enemmän yritys maksaa vieraasta pääomastaan kuin mitä riskitön korkokanta on. Korkoero on käytännössävelkojien ja sijoittajien vaatima korvaus, joka johtuu yrityksen riskillisyydestä.
Tässä tutkimuksessa rajauduttiin tutkimaan korkoeroon vaikuttavia yrityskohtaisia tekijöitä. Aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella riskipreemioon todettiin
vaikuttavan mm. yrityksen rahoitus-, liiketoiminta- ja vakuusriskit. Aikaisempien tutkimusten mukaan likviditeettipreemioon puolestaan vaikuttaa vieraan pääoman maturiteetti. Aikaisemmat tutkimustulokset viittasivat myös siihen, että yrityksen koko saattaa vaikuttaa riskipreemion suuruuteen.
Teorioihin perustuen muodostettiin viisi hypoteesia, joiden mukaan yrityksen velkaantumisaste, kassavirran volatilisuus, vieraan pääoman maturiteetti sekä vieraan pääoman ja käytettävissä olevien vakuuksien suhdeluku korreloivat positiivisesti ja yrityksen koko negatiivisesti korkoeron kanssa. Hypoteesien perusteella muodostettiin regressiomalli, jonka estimoinnissa käytettiin 152 suomalaista yritystä käsittävää aineistoa. Aineisto kattoi vuodet 2000 - 2004. Regressiomalli estimoitiin sekä vuosittaisilla poikkileikkausestimoinneilla että paneelianalyyseilla.
Tilastotieteelliset tulokset eivät tukeneet yhtäkään hypoteesia. Tulokset viittasivat joko
siihen, että käytetyt muuttujat eivät olleet valideja tai että muuttujien ja korkoeron välinen riippuvuussuhde ei ollut lineaarinen. Velkaantumisasteen ja korkoeron välillä havaittiin kuitenkin tilastollisesti merkitsevä riippuvuussuhde, mutta näiden muuttujien
välinen korrelaatio oli negatiivinen. Negatiivinen riippuvuussuhde tukee mahdollisesti
Rossin (1977) esittämää pääomarakenteen signalointiteoriaa. Se, että maturiteetin ja
korkoeron välillä ei havaittu lineaarista riippuvuussuhdetta viittaa puolestaan siihen, että likviditeettipreferenssiteoria ei pitäisi paikkaansa aineiston yritysten kohdalla.
Avainsanat: vieraan pääoman kustannus, korkoero, riskipreemio, likviditeettipreemio
kolmesta komponentista: riskittömästä korkokannasta sekä riski- ja likviditeettipreemioista. Riski- ja likviditeettipreemioiden summaa voidaan kutsua yrityksen vieraan pääoman kustannuksen korkoeroksi. Täten korkoero ilmaisee, kuinka paljon enemmän yritys maksaa vieraasta pääomastaan kuin mitä riskitön korkokanta on. Korkoero on käytännössävelkojien ja sijoittajien vaatima korvaus, joka johtuu yrityksen riskillisyydestä.
Tässä tutkimuksessa rajauduttiin tutkimaan korkoeroon vaikuttavia yrityskohtaisia tekijöitä. Aikaisempien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella riskipreemioon todettiin
vaikuttavan mm. yrityksen rahoitus-, liiketoiminta- ja vakuusriskit. Aikaisempien tutkimusten mukaan likviditeettipreemioon puolestaan vaikuttaa vieraan pääoman maturiteetti. Aikaisemmat tutkimustulokset viittasivat myös siihen, että yrityksen koko saattaa vaikuttaa riskipreemion suuruuteen.
Teorioihin perustuen muodostettiin viisi hypoteesia, joiden mukaan yrityksen velkaantumisaste, kassavirran volatilisuus, vieraan pääoman maturiteetti sekä vieraan pääoman ja käytettävissä olevien vakuuksien suhdeluku korreloivat positiivisesti ja yrityksen koko negatiivisesti korkoeron kanssa. Hypoteesien perusteella muodostettiin regressiomalli, jonka estimoinnissa käytettiin 152 suomalaista yritystä käsittävää aineistoa. Aineisto kattoi vuodet 2000 - 2004. Regressiomalli estimoitiin sekä vuosittaisilla poikkileikkausestimoinneilla että paneelianalyyseilla.
Tilastotieteelliset tulokset eivät tukeneet yhtäkään hypoteesia. Tulokset viittasivat joko
siihen, että käytetyt muuttujat eivät olleet valideja tai että muuttujien ja korkoeron välinen riippuvuussuhde ei ollut lineaarinen. Velkaantumisasteen ja korkoeron välillä havaittiin kuitenkin tilastollisesti merkitsevä riippuvuussuhde, mutta näiden muuttujien
välinen korrelaatio oli negatiivinen. Negatiivinen riippuvuussuhde tukee mahdollisesti
Rossin (1977) esittämää pääomarakenteen signalointiteoriaa. Se, että maturiteetin ja
korkoeron välillä ei havaittu lineaarista riippuvuussuhdetta viittaa puolestaan siihen, että likviditeettipreferenssiteoria ei pitäisi paikkaansa aineiston yritysten kohdalla.
Avainsanat: vieraan pääoman kustannus, korkoero, riskipreemio, likviditeettipreemio