Opettajien valmiudet kohdata käyttäytymishäiriöinen lapsi

Abstract

Tutkimustehtävänä oli selvittää opettajien valmiuksia toimia koulu- ja luokkayhteisössä eritavoin oireilevien lasten tukemiseksi. Valmiuksilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa opettajien teoreettista osaamista ja käsityksiä käyttäytymishäiriöiden oireista ja taustatekijöistä, käytännön taitoa tunnistaa eritavoin oireilevia oppilaita omalla opetusluokallaan, sekä oppilaisiin, omaan työhön ja ongelmatilanteisiin suhtautumista ja asenteita. Lasten ja nuorten käyttäytymishäiriöiden tarkastelussa teoreettinen viitekehys on bio-psyko-sosiaalinen.Tutkimusjoukon muodostavat yhden keskisuuren etelä-Suomen kaupungin kaikkien ala-asteiden koulujen luokanopettajina (viranhaltijana tai väliaikaisena viransijaisena) toimivat henkilöt. Tutkimukseen osallistuminen edellytti vähintään yhtä työkokemusvuotta ja luokanopettajan tutkintoa. Tutkimuskyselyyn osallistui yhteensä 116 luokanopettajaa, joista naisia oli 70 ja miehiä 46. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien vastausprosentti koko kaupungin koulujen luokanopettajien osalta oli 98. Tutkimusaineiston hankkimiseksi käytettiin kyselylomaketta, joka jaettiin ja haettiin henkilökohtaisesti. Tutkimusaineisto muodostui sekä kvalitatiivisesta että kvantitatiivisesta aineistosta, joiden analysoinnissa käytettiin laadullisen aineiston osalta mm. käsitekartta-analyysiä käyttäytymishäiriöiden taustatekijöiden kuvaamisen yhteydessä, fenomenografisen tutkimusotteen mukaista aineiston luokittelua ja kuvaavia tunnuslukuja, frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä kvantitatiivisen aineiston osalta faktorianalyysiä.Tutkimus osoitti opettajien huomion suuntautumista selkeästi ja helposti havaittavien käyttäytymistaipumusten tarkkailuun, kuten aggressiivisuus, keskittymisvaikeudet, kiusaaminen sanoin, levottomuus ja tahallinen häirintä. Sisäänpäinsuuntautuvien oireiden, kuten sulkeutuneisuuden ja syrjäänvetäytyneisyyden, esiintyvyys opettajien käyttäytymishäiriöiden kuvaamisessa oli vähäisempää. Erittäin alhainen esiintyvyys opettajien käyttäytymishäiriöiden ja tunne-elämän oireilun kuvaamisessa oli sellaisilla käyttäytymistaipumuksilla, kuten masentuneisuudella, ahdistuneisuudella ja pelokkuudella. Käyttäytymishäiriöiden taustatekijöiden kuvaamisessa opettajat painottivat ympäristötekijöiden merkitystä. Kaikkien kolmen osatekijän, ympäristötekijöiden, luonnetekijöiden ja rakenteellisten poikkeavuuksien tai muiden fyysisten syiden osuutta kuvasi varsin pieni osa opettajista, naisista suurempi osa kuin miehistä. Vähäisen työkokemuksen (1-5 vuotta) omaavat opettajat kuvasivat keskimäärin eniten kaikkien kolmen osatekijän mahdollisia vaikutuksia tai merkitystä. Tutkimus osoitti opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen liittyviä kehittämistarpeita erityisesti lasten ja nuorten kasvatukselliseen ohjaukseen liittyvissä taidoissa ja osaamisessa, kuten lasten erilaisen psyykkisen oireilun tunnistamisessa.Asiasanat: käyttäytymishäiriöt - lapset, opettaja-oppilassuhde, poikkeava käyttäytyminen - koululaiset, mielenterveyshäiriöt - lapset, ammattitaito - opettajat