Työolot, työyhteisön sosiaalinen pääoma ja psyykkinen oireilu
PEUTERE, LAURA (2006)
2006
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16156
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16156
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, voiko työyhteisön sosiaalisella pääomalla selittää työntekijöiden psyykkistä oireilua. Monien työelämän tekijöiden, kuten epävarmuuden ja kiireen lisääntymisen on todettu haittaavan työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista. Sosiaalinen pääoma voi myös suojata niiden vaikutuksilta psyykkiseen hyvinvointiin. Toisaalta sosiaalinen pääoma ei välttämättä jakaudu tasaisesti työyhteisössä. Sen vuoksi teen vertailua määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden välillä.
Tutkimuksen aineistona käytän Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella kerättyä kyselytutkimusta, joka on saatavilla Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Kyseessä on seurantatutkimus, jonka alkuperäiseen otokseen kuuluivat vuonna 1998 seitsemän kunnan ei-vakituiset työntekijät. Seurantakysely tehtiin vuonna 2002, jolloin osa vastaajista oli päätynyt vakituiseen työsuhteeseen. Analyysissa keskityn pääasiassa vuoden 2002 aineistoon. Aineiston koko on 1130, kun otin mukaan vain sellaiset vastaajat, jotka olivat toisella kyselykerralla vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa julkisella sektorilla.
Psyykkisen hyvinvoinnin, tai oikeammin psyykkisen oireilun mittarina käytän General Health Questionnaire (GHQ) - kysymyssarjaa. Sosiaalisen pääoman indikaattorina olivat vastaajien arviot työyhteisöstään, esimerkiksi luottamuksen, avoimen tiedonkulun ja vastavuoroisen toverillisuuden suhteen. Lisäksi tarkastelen joidenkin muiden psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeiden työhön liittyvien tekijöiden sekä työpaikan ulkopuolelta saatavan sosiaalisen tuen vaikutuksia oireiluun. Suorien vaikutusten lisäksi tutkin eri tekijöiden välisiä yhdysvaikutuksia. Lopuksi selvitän, selittävätkö työolot ja sosiaaliset suhteet psyykkistä oireilua pidemmällä aikavälillä. Työn ominaisuuksia kuvaavien muuttujien muodostamisen apuna käytän faktorianalyysia. Analyysimenetelmänä käytän lineaarista regressioanalyysia sekä t-testiä, varianssianalyysia, Kruskal-Wallisin testiä ja korrelaatiokerrointa.
Tulosten mukaan työyhteisön sosiaalisella pääomalla on itsenäistä vaikutusta työntekijöiden psyykkiseen oireiluun sekä vakituisilla että määräaikaisilla työntekijöillä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat naiset oireilivat miehiä enemmän, vaikka työolot ja sosiaaliset suhteet vakioitiin. Vakituisilla työntekijöillä eroa sukupuolten välillä ei ollut. Vakituisilla työntekijöillä sosiaalinen pääoma suojasi työn vaatimusten vaikutuksilta oireiluun, määräaikaisten ryhmässä vastaavia yhdysvaikutuksia ei löytynyt. Pitkittäisanalyysin mukaan sosiaalinen pääoma ei enää vaikuttanut oireiluun tilastollisesti merkitsevästi, työpaikan ulkopuolelta saatava sosiaalinen tuki sen sijaan vaikutti.
Tulosten perusteella voi sanoa, että työpaikan sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. Määräaikaiset työntekijät eivät kuitenkaan hyödy sosiaalisesta pääomasta samalla tavalla kuin vakituiset.
Avainsanat; sosiaalinen pääoma, sosiaalinen tuki, työyhteisöt, pätkätyö, psyykkinen hyvinvointi
Tutkimuksen aineistona käytän Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksella kerättyä kyselytutkimusta, joka on saatavilla Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Kyseessä on seurantatutkimus, jonka alkuperäiseen otokseen kuuluivat vuonna 1998 seitsemän kunnan ei-vakituiset työntekijät. Seurantakysely tehtiin vuonna 2002, jolloin osa vastaajista oli päätynyt vakituiseen työsuhteeseen. Analyysissa keskityn pääasiassa vuoden 2002 aineistoon. Aineiston koko on 1130, kun otin mukaan vain sellaiset vastaajat, jotka olivat toisella kyselykerralla vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa julkisella sektorilla.
Psyykkisen hyvinvoinnin, tai oikeammin psyykkisen oireilun mittarina käytän General Health Questionnaire (GHQ) - kysymyssarjaa. Sosiaalisen pääoman indikaattorina olivat vastaajien arviot työyhteisöstään, esimerkiksi luottamuksen, avoimen tiedonkulun ja vastavuoroisen toverillisuuden suhteen. Lisäksi tarkastelen joidenkin muiden psyykkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeiden työhön liittyvien tekijöiden sekä työpaikan ulkopuolelta saatavan sosiaalisen tuen vaikutuksia oireiluun. Suorien vaikutusten lisäksi tutkin eri tekijöiden välisiä yhdysvaikutuksia. Lopuksi selvitän, selittävätkö työolot ja sosiaaliset suhteet psyykkistä oireilua pidemmällä aikavälillä. Työn ominaisuuksia kuvaavien muuttujien muodostamisen apuna käytän faktorianalyysia. Analyysimenetelmänä käytän lineaarista regressioanalyysia sekä t-testiä, varianssianalyysia, Kruskal-Wallisin testiä ja korrelaatiokerrointa.
Tulosten mukaan työyhteisön sosiaalisella pääomalla on itsenäistä vaikutusta työntekijöiden psyykkiseen oireiluun sekä vakituisilla että määräaikaisilla työntekijöillä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat naiset oireilivat miehiä enemmän, vaikka työolot ja sosiaaliset suhteet vakioitiin. Vakituisilla työntekijöillä eroa sukupuolten välillä ei ollut. Vakituisilla työntekijöillä sosiaalinen pääoma suojasi työn vaatimusten vaikutuksilta oireiluun, määräaikaisten ryhmässä vastaavia yhdysvaikutuksia ei löytynyt. Pitkittäisanalyysin mukaan sosiaalinen pääoma ei enää vaikuttanut oireiluun tilastollisesti merkitsevästi, työpaikan ulkopuolelta saatava sosiaalinen tuki sen sijaan vaikutti.
Tulosten perusteella voi sanoa, että työpaikan sosiaaliset suhteet ovat keskeisiä työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta. Määräaikaiset työntekijät eivät kuitenkaan hyödy sosiaalisesta pääomasta samalla tavalla kuin vakituiset.
Avainsanat; sosiaalinen pääoma, sosiaalinen tuki, työyhteisöt, pätkätyö, psyykkinen hyvinvointi