Fraseologismit Anatolij Rybakovin romaanissa "Tâžëlyj pesok" ja sen käännöksissä
RÖÖM, ANETTE (2006)
2006
Käännöstiede (venäjä) - Translation Studies (Russian)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16137
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16137
Tiivistelmä
Tämän työn aiheena ovat venäläiskirjailijan Anatolij Rybakovin kirjoittamassa teoksessa Тяжёлый песок runsaasti viljellyt fraasit. Tutkimuksessa käsitellään fraaseja, jotka alku-peräisteoksesta käännettyinä viron (Raske liiv) ja suomen (Raskasta hiekkaa) kieliin päin eivät aina saa samanlaista tai vastaavaa (tai ollenkaan fraseologista) vastinetta. Kääntäjät eivät aina ole ymmärtäneet sanonnan merkitystä, joten käännöksen vastaanottajan reaktiot eivät vastaa lähdetekstin vastaanottajan reaktioita. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten Anatolij Rybakovin teoksessa Raskasta hiekkaa esiintyvät fraasit, puheenparret ja idiomit on käännetty venäjästä suomen ja viron kielille. Sen lisäksi tutkitaan onko mahdollista löytää sanonnoille parempaa käännösvastinetta.
Teoksissa esiintyvät fraasit lajitellaan Anna-Leena Kuusen mukaan viiteen eri ryhmään: verbifraasit, parataksifraasit, adverbiaalifraasit, attribuuttifraasit ja nominatiivifraasit. Sen lisäksi vertailut ja idiomit sekä muut fraseologismit on eroteltu omiksi ryhmiksi. Tässä tutkimuksessa käytetään A.-L. Kuusen ja venäläisen tutkijan Ja .I. Reсkerin teorioita. Suomenkielisten sanontojen tutkimisessa tutkija on nojautunut tässä tutkimuksessa pitkälti vuonna 1966 julkaistuun Nykysuomen sanakirjaan, josta on löydetty melkein kaikki tässä tutkimuksessa esiintyvät sanonnat. Vironkielisten sanontojen etsimisessä on käytetty mm. teoksia Soome fraseologismid eesti vastetega, Fraseoloogiasõnaraamat ym. Tutkimustuloksena havaitaan, että käännökset sisältävät yllättävän paljon aiheettomia poikkeamia lähdetekstistä. Monesti käännökset ovat epätarkkoja ja niissä on virhetulkintoja, jotka osoittavat kääntäjän ymmärtäneen lähdetekstissä esiintyvän sanonnan puutteellisesti.
Avainsanat: kääntäminen, suomennos, vironnos, fraasi, ekvivalenssi
Teoksissa esiintyvät fraasit lajitellaan Anna-Leena Kuusen mukaan viiteen eri ryhmään: verbifraasit, parataksifraasit, adverbiaalifraasit, attribuuttifraasit ja nominatiivifraasit. Sen lisäksi vertailut ja idiomit sekä muut fraseologismit on eroteltu omiksi ryhmiksi. Tässä tutkimuksessa käytetään A.-L. Kuusen ja venäläisen tutkijan Ja .I. Reсkerin teorioita. Suomenkielisten sanontojen tutkimisessa tutkija on nojautunut tässä tutkimuksessa pitkälti vuonna 1966 julkaistuun Nykysuomen sanakirjaan, josta on löydetty melkein kaikki tässä tutkimuksessa esiintyvät sanonnat. Vironkielisten sanontojen etsimisessä on käytetty mm. teoksia Soome fraseologismid eesti vastetega, Fraseoloogiasõnaraamat ym. Tutkimustuloksena havaitaan, että käännökset sisältävät yllättävän paljon aiheettomia poikkeamia lähdetekstistä. Monesti käännökset ovat epätarkkoja ja niissä on virhetulkintoja, jotka osoittavat kääntäjän ymmärtäneen lähdetekstissä esiintyvän sanonnan puutteellisesti.
Avainsanat: kääntäminen, suomennos, vironnos, fraasi, ekvivalenssi