"Me puhumme aina samoista asioista, aina eri kieltä" Neljän suomalaisen sanataideoppaan puhetapojen analyysiä
HAANPÄÄ, PÄIVI (2006)
2006
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16127
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16127
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani kohteena on neljä suomalaista sanataideopasta: Risto Ahdin RunoAapinen ja RunoAapinen 2, Claes Anderssonin Luova mieli. Kirjoittamisen vimma ja vastus sekä Torsti Lehtisen Sanojen Avaruus. Luovan kirjoittamisen opas. Tarkastelen oppaista niiden puhetapaa kirjoittamisesta ja kirjoittajana olemisesta. Tavoitteenani on tuoda tekstin implikaatiot eksplisiittisesti esiin ja nimetä piiloisia puhumisen tapoja. Taustoitan myös sanataiteen asemaa Suomessa.
Käytän aineistooni kolmea tarkastelun tapaa. Etsin temaattisia kokonaisuuksia, kirjoittajalle tarjottavia rooleja ja diskursseja. Työ, flow ja subjektiivisuus nousevat keskeisimmiksi käsiteltäviksi teemoiksi. Oppaissa näkyy modernismille ominainen käsitys kirjoittamisesta työnä. Erilaisen näkökulman kirjoittamiseen antaa flow, jossa on inspiraation kaltaisia piirteitä. Subjektiivisuuden teema läpäisee myös monet roolit ja diskurssit. Kirjoittajan henkilökohtainen näkökulma on tärkeä.
Erotan roolit ja diskurssit toisistaan tarkastelun tasoina, joskin niiden löytämisen tavat ovat yhteneväiset. Kirjoittajalle tarjottavia rooleja nimeän neljä: Terapeutti voi terapoida lukijoitaan tai käyttää kirjoittamista omien traumaattisten kokemustensa läpi elämiseen. Sivullisen rooli on staattisempi, ennemmin kokemus kuin aktiivisesti otettava positio. Totuudenpuhujan tavoitteena on välittää mahdollisimman tarkka ja subjektiivisesti oikea kuva maailmasta. Keskustelukumppanin roolissa painottuu kirjoittamisen vuorovaikutukseen pyrkivä funktio. Kirjoittajaa ei suoranaisesti pakoteta rooleihin, mutta ne löytyvät kyseenalaistamattomina oppaista. Roolit eivät ole toisistaan erillisiä, vaan niiden piirteet osin sekoittuvat toisiinsa.
Kaikilla neljällä sanataideoppaalla näen kaksi yhteistä diskurssia. Modernismidiskurssi ja psykoanalyyttinen diskurssi valottavat oppaiden filosofis-esteettisiä painotuksia. Oppaiden erilaisuudesta johtuen on tarpeen poimia myös kunkin tekijän tyypillinen diskurssi. Lehtisen oppaasta nousee itsetuntemusdiskurssi, jossa painottuu itsetuntemuksen merkitys ja filosofinen tausta. Anderssonin vähättelydiskurssi tuo esiin ei-tietäjän positiota, johon Andersson asettuu kiistäen omien kokemustensa yleispätevyyden. Ahdin raamattudiskurssissa on runsaasti raamatullisia ilmaisuja.
Eroistaan huolimatta oppaissa on runsaasti yhteneväisiä painotuksia, mikä näkyy erityisesti roolien ja teemojen tarkastelussa. Myös yhteiset diskurssit paljastavat samankaltaisia esteettisiä pyrkimyksiä.
Tutkielman avainsanoja: sanataide, sanataideoppaat, diskurssianalyysi, teema, roolit, Risto Ahti, Claes Andersson, Torsti Lehtinen
Käytän aineistooni kolmea tarkastelun tapaa. Etsin temaattisia kokonaisuuksia, kirjoittajalle tarjottavia rooleja ja diskursseja. Työ, flow ja subjektiivisuus nousevat keskeisimmiksi käsiteltäviksi teemoiksi. Oppaissa näkyy modernismille ominainen käsitys kirjoittamisesta työnä. Erilaisen näkökulman kirjoittamiseen antaa flow, jossa on inspiraation kaltaisia piirteitä. Subjektiivisuuden teema läpäisee myös monet roolit ja diskurssit. Kirjoittajan henkilökohtainen näkökulma on tärkeä.
Erotan roolit ja diskurssit toisistaan tarkastelun tasoina, joskin niiden löytämisen tavat ovat yhteneväiset. Kirjoittajalle tarjottavia rooleja nimeän neljä: Terapeutti voi terapoida lukijoitaan tai käyttää kirjoittamista omien traumaattisten kokemustensa läpi elämiseen. Sivullisen rooli on staattisempi, ennemmin kokemus kuin aktiivisesti otettava positio. Totuudenpuhujan tavoitteena on välittää mahdollisimman tarkka ja subjektiivisesti oikea kuva maailmasta. Keskustelukumppanin roolissa painottuu kirjoittamisen vuorovaikutukseen pyrkivä funktio. Kirjoittajaa ei suoranaisesti pakoteta rooleihin, mutta ne löytyvät kyseenalaistamattomina oppaista. Roolit eivät ole toisistaan erillisiä, vaan niiden piirteet osin sekoittuvat toisiinsa.
Kaikilla neljällä sanataideoppaalla näen kaksi yhteistä diskurssia. Modernismidiskurssi ja psykoanalyyttinen diskurssi valottavat oppaiden filosofis-esteettisiä painotuksia. Oppaiden erilaisuudesta johtuen on tarpeen poimia myös kunkin tekijän tyypillinen diskurssi. Lehtisen oppaasta nousee itsetuntemusdiskurssi, jossa painottuu itsetuntemuksen merkitys ja filosofinen tausta. Anderssonin vähättelydiskurssi tuo esiin ei-tietäjän positiota, johon Andersson asettuu kiistäen omien kokemustensa yleispätevyyden. Ahdin raamattudiskurssissa on runsaasti raamatullisia ilmaisuja.
Eroistaan huolimatta oppaissa on runsaasti yhteneväisiä painotuksia, mikä näkyy erityisesti roolien ja teemojen tarkastelussa. Myös yhteiset diskurssit paljastavat samankaltaisia esteettisiä pyrkimyksiä.
Tutkielman avainsanoja: sanataide, sanataideoppaat, diskurssianalyysi, teema, roolit, Risto Ahti, Claes Andersson, Torsti Lehtinen