Hoitoisuuden vaikutus hoitotyöhön RAFAELA-järjestelmän avulla tarkasteltuna
LUHTASELA, LIISA (2006)
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16111
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16111
Tiivistelmä
RAFAELA- hoitoisuusluokitusjärjestelmä muodostuu kolmesta mittarista. Ensimmäinen on OPC-mittari (Oulu Patient Classification), joka mittaa potilaiden hoitoisuutta. Toinen mittari on hoitajavoimavarojen rekisteröintiohjelma, johon tallennetaan tiedot potilaiden hoitoon osallistuneiden hoitajien määristä. Näiden kahden mittarin tiedot yhdistämällä saadaan tieto siitä, mikä on potilaiden hoitoisuus suhteessa hoitajamäärään. Kolmas mittari on nimeltään PAONCIL eli Professional Assesment of Nursing Care Intensity, joka kehitettiin laskemaan sitä milloin hoitoisuus/hoitaja -suhde on optimaalinen eli milloin hoitajat pystyvät vastaamaan hoidon tarpeeseen. Tutkittavan osaston hoitajat tekevät OPC- luokittelun lisäksi 6-8 viikon ajan päivittäin kokonaisarvion itse hoitamiensa potilaiden hoitoisuudesta asteikolla -3:sta +3:een.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella hoitoisuuden vaikutusta hoitotyöhön hoitoisuustasojen (asteikko -3:sta +3:een) kautta. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten hoitoisuus vaikuttaa hoitotyön toteuttamiseen, kehitystyöhön, töiden suunnitteluun ja priorisointiin sekä miten hoitoisuus vaikuttaa hoitajien omaan vointiin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin HYKS, Jorvin sairaalan osastoilta S4, N4/N5, N6 ja N7 tammi-maaliskuussa 2006. Tutkimukseen vastasivat näiden osastojen hoitajat. Tutkimuskaavake sisälsi Helena Leino-Kilven HYVÄ HOITO- mittarin hoitajaosion, PAONCIL-vastauksen kyseisestä työvuorosta sekä 11 täydentävästä lisäkysymyksestä, jotka oli laadittu OPC-hoitoisuusluokituksen pohjalta.. Aineiston muodosti 72 kyselykaavaketta, joihin kyseisten osastojen hoitajat olivat vastanneet. Tulokset analysoitiin SPSS for Windows 13.1 tilasto-ohjelmalla. HYVÄ HOITO- mittarin tulokset analysoitiin mittarin laatua kuvaavan asteikon pohjalta. Avoin kysymys analysoitiin sisällön analyysimenetelmällä.
PAONCIL-vastaukst jakaantuivat siten, että 21 prosentissa oli matala hoitoisuus, 44 prosentissa oli keskimääräinen hoitoisuus ja 32 prosentissa oli korkea hoitoisuus. Matalaa hoitoisuutta kuvaa hyvä potilaiden yksilöllinen hoito. Hoitajilla oli aikaa töiden suunnitteluun ja dokumentoitiin eikä virheitä tapahtunut. Hoitajilla oli aikaa huomioida työryhmän muut jäsenet ja he ehtivät myös huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Puolella vastaajista oli aikaa hoitotyön kehittämiseen. Potilaat saivat yksilöllistä hoitoa, kun hoitoisuus arvioitiin keskimääräiseksi. Töiden suunnittelu ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen sujui myös melko hyvin. Vastaajista 19 prosenttia koki työtilanteen stressaavana ja joutui priorisoimaan työtään eikä kehitystyöhön ehtinyt kuin 16 prosenttia vastaajista. Virheiden riski oli 9 prosentin mielestä ilmeinen, kun hoitoisuus arvioitiin keskimääräiseksi. Työskentelyolosuhteet muuttuivat, kun hoitoisuus arvioitiin korkeaksi. Vastaajista yli 90 prosenttia joutui priorisoimaan työtään, puolet koki työtilanteen stressaavana ja puolet vastaajista koki, ettei ollut ehtinyt vastaamaan potilaiden hoidon tarpeeseen. Virheiden riski kasvoi ja 13 prosenttia piti sitä ilmeisenä, kun hoitoisuus arvioitiin korkeaksi. Työryhmän muita jäseniä ei ehditty huomioimaan ja omasta hyvinvoinnista ehti huolehtimaan vain 22 prosenttia vastaajista. HYVÄ HOITO- mittarin tuloksien mukaan hoitajat arvioivat antamansa hoidon laadun joko hyväksi tai erittäin hyväksi. Hoitajien mielestä potilaiden paranemista edistää parhaiten se, että potilas ymmärtää hoidon merkityksen. Avoin ja luottamuksellinen suhde hoitohenkilökunnan ja potilaan välillä on hoitajien mielestä tärkeä, samoin kuin hoitajien vuorovaikutustaidot, turvallinen ilmapiiri ja potilaan oma kiinnostus paranemisestaan.
Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista samalla kysyä potilaiden mielipiteitä saamastaan hoidosta hoitoisuuden mukaan. Toisaalta olisi tärkeää tutkia hoitoisuutta hoitohenkilökunnan jaksamisen kannalta.
Avainsanat: RAFAELA- hoitoisuusluokitus, hoitoisuus, HYVÄ HOITO
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella hoitoisuuden vaikutusta hoitotyöhön hoitoisuustasojen (asteikko -3:sta +3:een) kautta. Tutkimuksessa tarkasteltiin miten hoitoisuus vaikuttaa hoitotyön toteuttamiseen, kehitystyöhön, töiden suunnitteluun ja priorisointiin sekä miten hoitoisuus vaikuttaa hoitajien omaan vointiin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin HYKS, Jorvin sairaalan osastoilta S4, N4/N5, N6 ja N7 tammi-maaliskuussa 2006. Tutkimukseen vastasivat näiden osastojen hoitajat. Tutkimuskaavake sisälsi Helena Leino-Kilven HYVÄ HOITO- mittarin hoitajaosion, PAONCIL-vastauksen kyseisestä työvuorosta sekä 11 täydentävästä lisäkysymyksestä, jotka oli laadittu OPC-hoitoisuusluokituksen pohjalta.. Aineiston muodosti 72 kyselykaavaketta, joihin kyseisten osastojen hoitajat olivat vastanneet. Tulokset analysoitiin SPSS for Windows 13.1 tilasto-ohjelmalla. HYVÄ HOITO- mittarin tulokset analysoitiin mittarin laatua kuvaavan asteikon pohjalta. Avoin kysymys analysoitiin sisällön analyysimenetelmällä.
PAONCIL-vastaukst jakaantuivat siten, että 21 prosentissa oli matala hoitoisuus, 44 prosentissa oli keskimääräinen hoitoisuus ja 32 prosentissa oli korkea hoitoisuus. Matalaa hoitoisuutta kuvaa hyvä potilaiden yksilöllinen hoito. Hoitajilla oli aikaa töiden suunnitteluun ja dokumentoitiin eikä virheitä tapahtunut. Hoitajilla oli aikaa huomioida työryhmän muut jäsenet ja he ehtivät myös huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Puolella vastaajista oli aikaa hoitotyön kehittämiseen. Potilaat saivat yksilöllistä hoitoa, kun hoitoisuus arvioitiin keskimääräiseksi. Töiden suunnittelu ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen sujui myös melko hyvin. Vastaajista 19 prosenttia koki työtilanteen stressaavana ja joutui priorisoimaan työtään eikä kehitystyöhön ehtinyt kuin 16 prosenttia vastaajista. Virheiden riski oli 9 prosentin mielestä ilmeinen, kun hoitoisuus arvioitiin keskimääräiseksi. Työskentelyolosuhteet muuttuivat, kun hoitoisuus arvioitiin korkeaksi. Vastaajista yli 90 prosenttia joutui priorisoimaan työtään, puolet koki työtilanteen stressaavana ja puolet vastaajista koki, ettei ollut ehtinyt vastaamaan potilaiden hoidon tarpeeseen. Virheiden riski kasvoi ja 13 prosenttia piti sitä ilmeisenä, kun hoitoisuus arvioitiin korkeaksi. Työryhmän muita jäseniä ei ehditty huomioimaan ja omasta hyvinvoinnista ehti huolehtimaan vain 22 prosenttia vastaajista. HYVÄ HOITO- mittarin tuloksien mukaan hoitajat arvioivat antamansa hoidon laadun joko hyväksi tai erittäin hyväksi. Hoitajien mielestä potilaiden paranemista edistää parhaiten se, että potilas ymmärtää hoidon merkityksen. Avoin ja luottamuksellinen suhde hoitohenkilökunnan ja potilaan välillä on hoitajien mielestä tärkeä, samoin kuin hoitajien vuorovaikutustaidot, turvallinen ilmapiiri ja potilaan oma kiinnostus paranemisestaan.
Jatkotutkimuksissa olisi mielenkiintoista samalla kysyä potilaiden mielipiteitä saamastaan hoidosta hoitoisuuden mukaan. Toisaalta olisi tärkeää tutkia hoitoisuutta hoitohenkilökunnan jaksamisen kannalta.
Avainsanat: RAFAELA- hoitoisuusluokitus, hoitoisuus, HYVÄ HOITO