"EI TÄÄLLÄ PALJON KUUNNELLA IHMISTÄ" Asiakaslähtöisyys geriatrisella osastolla vanhusten kokemana
TUOMINEN, SANNA (2006)
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-10-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16105
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16105
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan asiakaslähtöisyyttä geriatrisella osastolla vanhusten kokemana. Tutkimuksen kohteena ovat geriatrisella sairaalaosastolla hoidossa olevat vanhukset ja heidän kokemuksensa asiakaslähtöisyydestä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat vanhuksen kokemaan asiakaslähtöisyyteen, miten asiakaslähtöisyys toteutuu geriatrisella sairaalaosastolla sekä minkälaisia haasteita ja vaikeuksia sen toteuttamisessa on.
Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Haastattelu tehtiin 10:lle vanhukselle kolmella geriatrisella osastolla. Aineiston analysoinnin menetelmänä on sisällönanalyysi. Sekä teoreettisessa että empiirisessä osiossa tutkimuksen kehikon rakentavat asiakaslähtöisyyden pääulottuvuudet, jotka ovat itsemääräämisoikeus, oman elämän subjektiivinen asiantuntijuus, osallistuminen ja vaikuttaminen, tiedonsaanti ja valinnan mahdollisuus sekä tasavertainen vuorovaikutus.
Asiakaslähtöisyyden toteutumiseen tai toteutumattomuuteen vaikuttavat sekä vanhuksesta itsestään, työntekijästä että sairaalaympäristöstä lähtöisin olevat tekijät. Vanhukseen liittyvistä tekijöistä ovat tarkastelun kohteena vanhuksen persoonallisuus, sairastamisen ja sairaalassa olemisen kokeminen, aikaisemmat kokemukset ja toimintakyky sekä tarpeet. Työntekijään liittyvistä tekijöistä perehdytään vanhuskäsitykseen, ammatilliseen asiantuntijuuteen ja työn organisatorisiin lähtökohtiin sekä ammattietiikkaan. Sairaalaympäristön kohdalla paneudutaan sairaalaan toimintaympäristönä, geriatrisen sairaalaosaston arkeen ja toimintaideaan sekä medikalisaation keskeisyyteen.
Tutkimuksen mukaan asiakaslähtöisyys ei geriatrisella osastolla toteudu. Vanhuksen itsemääräämisoikeudella ei ole juurikaan edellytyksiä toteutua, vanhuksen subjektiivinen asiantuntijuus ei pääse esille, vanhuksen mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa ovat puutteelliset, vanhuksen tiedonsaannissa sekä valinnan mahdollisuudessa on parantamisen varaa ja tasavertainen vuorovaikutus on vielä tavoite. Asiakaslähtöisyys on tällöin geriatrisella osastolla ideaalinen ja retorinen ilmiö.
Jotta asiakaslähtöisyys saataisiin osaksi sairaalan arkea, koko sairaalakulttuuria tulee muuttaa. Asiakaslähtöisyyden toteutumattomuus on asenteista kiinni oleva ilmiö. Sairaala on hierarkkinen, rutiininomainen ja medikalisaatiopainotteinen terveydenhuoltoa toteuttava laitos. Sairaalakulttuuri tulee saada sellaiseksi, että vanhusta kunnioitetaan yksilönä, hänelle annetaan asiantuntijuutensa, hänen itsemääräämisoikeudelleen annetaan edellytykset toteutua, hän saa osallistua ja vaikuttaa asioihinsa, hänelle annetaan kaikki mahdollinen tieto ja vaihtoehtoja, joista valita, jolloin työskentely perustuu vanhuksen asettamiin tavoitteisiin toiminnan toteutuessa tasavertaisena vuorovaikutuksena.
Avainsanat: Vanhus ja vanhuus, asiakaslähtöisyys, tarpeet, toimintakyky, ammatillisuus, medikalisaatio.
Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Haastattelu tehtiin 10:lle vanhukselle kolmella geriatrisella osastolla. Aineiston analysoinnin menetelmänä on sisällönanalyysi. Sekä teoreettisessa että empiirisessä osiossa tutkimuksen kehikon rakentavat asiakaslähtöisyyden pääulottuvuudet, jotka ovat itsemääräämisoikeus, oman elämän subjektiivinen asiantuntijuus, osallistuminen ja vaikuttaminen, tiedonsaanti ja valinnan mahdollisuus sekä tasavertainen vuorovaikutus.
Asiakaslähtöisyyden toteutumiseen tai toteutumattomuuteen vaikuttavat sekä vanhuksesta itsestään, työntekijästä että sairaalaympäristöstä lähtöisin olevat tekijät. Vanhukseen liittyvistä tekijöistä ovat tarkastelun kohteena vanhuksen persoonallisuus, sairastamisen ja sairaalassa olemisen kokeminen, aikaisemmat kokemukset ja toimintakyky sekä tarpeet. Työntekijään liittyvistä tekijöistä perehdytään vanhuskäsitykseen, ammatilliseen asiantuntijuuteen ja työn organisatorisiin lähtökohtiin sekä ammattietiikkaan. Sairaalaympäristön kohdalla paneudutaan sairaalaan toimintaympäristönä, geriatrisen sairaalaosaston arkeen ja toimintaideaan sekä medikalisaation keskeisyyteen.
Tutkimuksen mukaan asiakaslähtöisyys ei geriatrisella osastolla toteudu. Vanhuksen itsemääräämisoikeudella ei ole juurikaan edellytyksiä toteutua, vanhuksen subjektiivinen asiantuntijuus ei pääse esille, vanhuksen mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa ovat puutteelliset, vanhuksen tiedonsaannissa sekä valinnan mahdollisuudessa on parantamisen varaa ja tasavertainen vuorovaikutus on vielä tavoite. Asiakaslähtöisyys on tällöin geriatrisella osastolla ideaalinen ja retorinen ilmiö.
Jotta asiakaslähtöisyys saataisiin osaksi sairaalan arkea, koko sairaalakulttuuria tulee muuttaa. Asiakaslähtöisyyden toteutumattomuus on asenteista kiinni oleva ilmiö. Sairaala on hierarkkinen, rutiininomainen ja medikalisaatiopainotteinen terveydenhuoltoa toteuttava laitos. Sairaalakulttuuri tulee saada sellaiseksi, että vanhusta kunnioitetaan yksilönä, hänelle annetaan asiantuntijuutensa, hänen itsemääräämisoikeudelleen annetaan edellytykset toteutua, hän saa osallistua ja vaikuttaa asioihinsa, hänelle annetaan kaikki mahdollinen tieto ja vaihtoehtoja, joista valita, jolloin työskentely perustuu vanhuksen asettamiin tavoitteisiin toiminnan toteutuessa tasavertaisena vuorovaikutuksena.
Avainsanat: Vanhus ja vanhuus, asiakaslähtöisyys, tarpeet, toimintakyky, ammatillisuus, medikalisaatio.