Sangatten keskus leirinä. Retorinen analyysi poliittisen tosiasian tuottamisesta Ranskan poliittisten johtajien lausunnoissa
SUOKAS, JANNE (2006)
2006
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-09-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16087
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16087
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan Ranskan pohjois-rannikolla, Sangatten kylässä vuosina 1999-2002 toimineen hätämajoituskeskuksen tapausta. Ranskan hallitus perusti keskuksen Iso-Britanniaan pyrkivien, epäsäännöllisessä tilanteessa olleiden ulkomaalaisten majoittamiseksi. Sen toiminnasta vastasi kuitenkin Ranskan Punainen risti. Keskuksen asema liittyy ajankohtaiseen tematiikkaan valtioiden käyttöönottamista poikkeusmenettelyistä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Carl Schmittin desisionistiselle määritelmälle suvereniteetista ja Giorgio Agambenin paljaan elämän ja leirin käsitteille. Schmittin mukaan päätös poikkeustilasta tuottaa suvereenin poliittisen auktoriteetin. Oikeudellisten normien kuten kansainvälisen turvapaikkaoikeuden pätevyys edellyttää konkreettisten elämänolosuhteiden säännönmukaisuutta. Poliittisen tosiasian käsitteellä viitataan poliittisen auktoriteetin arvioon siitä, vallitseeko tällainen normaliteetti vai ei. Poikkeustilassa oikeudet pannaan viralta, jotta voitaisiin ryhtyä normaalin järjestyksen palauttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Agamben puolestaan tarkoittaa leirillä tällaista tilaa, jossa poikkeustila paikallistuu. Leiri noudattelee pannan rakennetta, jossa leirille asetetut ihmiset on sisällytetty vallankäytön alaisuuteen paljaana elämänä eli oikeuksista ja poliittisesta statuksesta riisuttuina.
Ranskan poliittisten johtajien lausunnoista koostuvaa tutkimusaineistoa analysoitiin Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Vaikuttamaan pyrkivä argumentaatio perustuu yleisön jo hyväksymille tosiasioille ja arvoille. Niitä koskeva hyväksyntä pyritään erilaisten yhdistävien ja erottavien tekniikoiden kautta siirtämään koskemaan myös puhujan esittämiä väitteitä. Analyysissa tarkasteltiin sitä, miten Ranskan poliittiset johtajat perustelivat Sangatten tilannetta eli millaista poliittista tosiasiaa he rakensivat?
Tutkimustuloksena oli, että Sangatten keskus ja sinne majoitetut ihmiset olivat väline Ranskan suvereniteetin tuottamisessa. Keskukseen majoitettujen tilanteen epäsäännöllisyys oli poliittinen tosiasia, jolla Ranskan poliittiset johtajat perustelivat poikkeusmenettelyä. Majoitettuja käsiteltiin humanitääristen avustustoimenpiteiden kohteina ja heidän oikeutus turvapaikkaan kyseenalaistettiin. Ranskan poliittiset johtajat käyttivät keskuksen humanitäärisiä perusteita argumentoinnissaan siten, että keskukseen majoitettujen katoaminen Iso-Britanniaan näyttäytyi hyväksyttävänä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Carl Schmittin desisionistiselle määritelmälle suvereniteetista ja Giorgio Agambenin paljaan elämän ja leirin käsitteille. Schmittin mukaan päätös poikkeustilasta tuottaa suvereenin poliittisen auktoriteetin. Oikeudellisten normien kuten kansainvälisen turvapaikkaoikeuden pätevyys edellyttää konkreettisten elämänolosuhteiden säännönmukaisuutta. Poliittisen tosiasian käsitteellä viitataan poliittisen auktoriteetin arvioon siitä, vallitseeko tällainen normaliteetti vai ei. Poikkeustilassa oikeudet pannaan viralta, jotta voitaisiin ryhtyä normaalin järjestyksen palauttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin. Agamben puolestaan tarkoittaa leirillä tällaista tilaa, jossa poikkeustila paikallistuu. Leiri noudattelee pannan rakennetta, jossa leirille asetetut ihmiset on sisällytetty vallankäytön alaisuuteen paljaana elämänä eli oikeuksista ja poliittisesta statuksesta riisuttuina.
Ranskan poliittisten johtajien lausunnoista koostuvaa tutkimusaineistoa analysoitiin Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Vaikuttamaan pyrkivä argumentaatio perustuu yleisön jo hyväksymille tosiasioille ja arvoille. Niitä koskeva hyväksyntä pyritään erilaisten yhdistävien ja erottavien tekniikoiden kautta siirtämään koskemaan myös puhujan esittämiä väitteitä. Analyysissa tarkasteltiin sitä, miten Ranskan poliittiset johtajat perustelivat Sangatten tilannetta eli millaista poliittista tosiasiaa he rakensivat?
Tutkimustuloksena oli, että Sangatten keskus ja sinne majoitetut ihmiset olivat väline Ranskan suvereniteetin tuottamisessa. Keskukseen majoitettujen tilanteen epäsäännöllisyys oli poliittinen tosiasia, jolla Ranskan poliittiset johtajat perustelivat poikkeusmenettelyä. Majoitettuja käsiteltiin humanitääristen avustustoimenpiteiden kohteina ja heidän oikeutus turvapaikkaan kyseenalaistettiin. Ranskan poliittiset johtajat käyttivät keskuksen humanitäärisiä perusteita argumentoinnissaan siten, että keskukseen majoitettujen katoaminen Iso-Britanniaan näyttäytyi hyväksyttävänä.