Selvää kärpännahkaa : Oppikirjan kuvituksen muutos ja käyttö opetuksessa

Abstract

Kuvallisen materiaalin määrä on kasvanut kaikkialla ja kuvallistumisilmiö onkin läpäissyt koko yhteiskunnan koulumaailmaa myöten. Tutkimuksemme selvittää, onko kuvallistuminen vaikuttanut oppikirjojen kuvitukseen ja kuvituksen käyttöön opetuksessa. Tähän ongelmaan etsimme vastausta kahdella osatutkimuksella. Ensimmäinen osatutkimus lähestyy tutkimusongelmaa tarkastelemalla oppikirjojen kuvituksen muutosta peruskoulun historian aikana. Aineisto koostuu yhteensä 19 peruskoulun neljännen ja kahdeksannen luokan matematiikan ja biologian oppikirjasta. Oppikirjojen kuvitusta tutkittiin kuva-analyysin avulla. Kuva-analyysissa eriteltiin muun muassa kuvituksen kuvatyyppejä, kuvien tehtäviä ja kuvien lukumäärää. Toinen osatutkimus tutkii kuvituksen käyttöä opetuksessa ja sitä millaista opetukseen soveltuva kuvitus ylipäätään on. Opettajien näkökulma laajentaa ensimmäisen osatutkimuksen tuloksia kuvituksen muutoksesta ja kuvallistumisesta: opettajat kertovat kuvituksen muutoksesta, arvioivat sen tämän hetkistä tilaa ja asettavat toiveita tulevaisuuden kuvitukselle. Sähköpostitse kyselylomakkeella kerätty aineisto koostuu 210 peruskoulun opettajan vastauksesta. Aineiston analyysissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia diskurssianalyysin viitekehyksessä.

Tuloksemme osoittavat selvästi, että oppikirjat ovat kuvallistuneet. Kuvien määrä oppikirjoissa on lisääntynyt. Kuvituksesta on lisäksi tullut kerrostunutta. Opettajat ovat tyytyväisiä oppikirjan kuvitukseen, joka on heidän mielestään kehittynyt oikeaan suuntaan. Tulevaisuudessa kuvitus ei saisi kuitenkaan lisääntyä. Kuvituksen valinnassa tulisi panostaa määrän sijasta laatuun. Kuvitus on yhä osin käyttämätön voimavara, jonka hallitseminen vaatii tietoista harjoittelua. Kuvanlukutaito on jo nyt kansalaisvalmius.