Mielenterveyskuntoutujien itsemurhat sosiaalipsykiatrisia kuntoutuspalveluja tarjoavassa Sopimusvuori ry:ssä vuosina 1970­-2004

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin sosiaalipsykiatrista kuntoutusta tarjoavan Sopimusvuori ry:n mielenterveyskuntoutujien tekemiä itsemurhia Sopimusvuoren koko historian, vuosien 1970­-2004 ajalta. Kuntoutujista merkittävä osa sairastaa skitsofreniaa, joten se heijastui myös tutkimukseen ja sen tuloksiin. Tavallisesti psykiatrisia potilaita koskevissa itsemurhatutkimuksessa on keskitytty psykiatristen sairaaloiden rekistereissä olleiden itsemurhiin, eikä yhteisöhoidossa tapahtuneita itsemurhia ole juuri tutkittu. Kun avohoitomuodot kehittyvät, oli tutkimus yhteisöhoidon alueella tätäkin kautta ajankohtainen. Tutkimuskohde oli rajattu koskemaan niitä itsemurhia, jotka tapahtuivat, kun itsemurhan tehnyt oli vielä jonkin Sopimusvuori ry:n yksikön asiakas. Näin määriteltynä itsemurhan tehneiden määrä tutkimuksessa oli 16. Tutkimusaineiston perustana olivat Sopimusvuori ry:n asiakasrekisteri sekä kuolinsyytodistukset. Pääasiallisina informantteina toimivat kuitenkin henkilökunnan jäsenet,joita haastateltiin kesän 2005 aikana. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään itsemurhan tehneen taustatekijöitä ja itsemurhaan vaikuttaneita tekijöitä, mutta myös selvittämään yhteisön toimintatapoja itsemurhatapahtuneen jälkeen. Haastattelu oli puolistrukturoitu ja haastattelulomake perustui pääosin Itsemurhat Suomessa -87 -projektissa käytettyihin lomakkeisiin.

Tämän tutkimuksen mukaan mielenterveyskuntoutujien itsemurhien määrä Sopimusvuoressa on kasvanut 80-luvun jälkeen. Tutkimusten tulokset antavat kuitenkin kuvan siitä, että yhteisöhoito saattaa vähentää itsemurha-alttiutta, sillä itsemurhan tehneiden osuus asiakasmääristä on Sopimusvuoressa ollut alhaisempi kuin useissa muissa vastaavan asiakasryhmän tutkimuksissa. Suurin osa Sopimusvuoren itsemurhista myös tapahtui Sopimusvuoren ulkopuolella. Itsemurhan tehneitä tutkimuksessa oli vain 16, joten luotettavien johtopäätösten tekeminen itsemurhan taustalla olevien tekijöiden yhteydestä itsemurhaan on epävarmaa. Kuitenkin tässä tutkimuksessa näkyi viitteitä monista samoista itsemurhaan yhteydessä olevista tekijöistä kuin aiemmissakin tutkimuksissa, kuten esimerkiksi miessukupuoli ja se, että miehet olivat naisia nuorempia. Itsemurhan tehneillä oli ennen kuolemaansa haastateltavien mukaan ollut erilaisia psyykkisiä oireita, erityisesti yksinäisyyttä ja masentuneisuutta. Mielenkiintoinen huomio tässä tutkimuksessa oli, että itsemurhan tehneet eivät haastateltavien mukaan välttämättä olleet ennen kuolemaansa vetäytyneitä tai passiivisia. Itsemurhaan päätyneet olivat aikaisemmista tutkimuksista poiketen tyypillisimmin sairastaneet psyykkistä häiriötä pitkään ja olleet pitkään myös Sopimusvuoren asiakkaina. Kiinnostava seikka tutkimuksessa oli myös haastateltavien henkilökunnan jäsenten erilaiset näkemykset sekä asiakkaan kuolemasta että tapahtuneen jälkihoidosta. Tutkimuksen tulosten perusteella voi itsemurhien ehkäisyä ajatellen suositella, että kuntoutujien hoitoverkostoa kehitettäisiin niin, että se paremmin kattaisi myös ajan Sopimusvuoren ulkopuolella. Psyykkisen jälkihoidon osalta tutkimus osoitti, että tarpeet sille ovat yksilöllisiä, mutta tärkeää olisi kuitenkin tarjota apua asiakkaan tai asiakastoverin itsemurhan kohdanneille yksikön jäsenille.

Asiasanat: itsemurha, yhteisöhoito, mielenterveyskuntoutuja, skitsofrenia, psyykkinen jälkihoito