Megamässäilyllä elintapasairaaksi. Vastuun ja syyllisyyden rakentuminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä käsittelevissä sanomalehtiuutisissa
PAJU, PÄIVI (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PAJU, PÄIVI
2006
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-08-31Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan vastuun ja mahdollisen syyllisyyden rakentumista tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä käsittelevissä uutisissa. Samalla kiinnostuksen kohteena on taudista mediassa rakentuva kuva. Mediajulkisuudessa näkyvästi esillä olevasta kakkostyypin diabeteksesta näyttää tulleen ”itse aiheutettujen” elintapasairauksien malliesimerkki. Tavoitteena on taudin ehkäisyä koskevan vastuun rakentumista tutkimalla lisätä ymmärrystä siitä, mistä kulttuurissa elävä puhe potilaiden syyllistämisestä saa voimansa. Diabetesaiheista mediatutkimusta perustelee erityisesti valtakunnallinen Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma Dehko vuosina 2000-2010.
Tutkimus sijoittuu terveysviestinnän tutkimuksen ns. kulttuurilinjaan ja sosiaalisen konstruktionismin kenttään. Metodina sovelletaan laadullista diskurssianalyysia. Aineisto koostuu Observer Finlandin mediaseurannan Suomen Diabetesliitolle keräämistä sanomalehtileikkeistä, joista lähilukuun on valittu yhteensä 29 uutiskokonaisuutta 25 eri lehdestä marraskuulta 2004 ja helmikuulta 2005. Analyysin perusteella olen hahmotellut aineistosta viisi erilaista diskurssia, joista kukin rajaa omanlaisensa näkökulman taudin ehkäisyä koskevaan vastuuseen. Olen nimennyt puhetavat ehkäise itse -, uhri-, terveydenhuolto liittolaisineen pelastaa -, yhteistyö- sekä terveysterrorismidiskurssiksi.
Aineistoa hallitsee jokaisessa uutisessa esiintyvä ehkäise itse -diskurssi, jonka näkökulmasta vastuu kakkostyypin diabeteksen ehkäisystä on yksilöllä ja sairastuminen pitkälti kiinni tämän elämäntapavalinnoista. Diskurssi korostaa mahdollisuutta edistää itse terveyttään, mutta kääntyy helposti syyllistävyyteen. Taudin ehkäisy näyttäytyy kunnon kansalaisen velvollisuutena parantaa ruokavaliotottumuksiaan ja liikkua säännöllisesti. Diskurssi ohittaa rakenteelliset ja yhteiskunnan tason syyt tyypin 2 diabetekseen.
Uhridiskurssi painottaa perimän, ihmisen iän, yhteiskunnallisten rakenteiden, poliittisen päätöksenteon ja erinäisten kulttuuristen tekijöiden merkitystä kakkostyypin diabetekseen sairastumisessa. Sairastunut on osittain tai täysin elinympäristönsä tai geeniensä uhri. Terveydenhuolto liittolaisineen pelastaa -diskurssi rakentaa terveydenhuollon edustajista ja muista diabeteksen ehkäisykampanjointiin kiinnittyvistä toimijoista kuvaa sankarimaisina pelastajina. Yhteistyödiskurssi korostaa vahvimmin lukuisten eri toimijoiden yhteistä vastuuta kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä. Terveysterrorismidiskurssi asettuu vastaan ehkäise itse -diskurssin luomaa velvoitetta elää terveellisesti.
Vain harvassa uutisessa esiintyy selvästi syyllistävää kielenkäyttöä, mikä oli uutisen lajityyppi huomioiden odotettavissa. Terveelliset elämäntavat esitetään kuitenkin ainoana rationaalisena valintana. Tyypin 2 diabeteksesta rakennetaan kuvaa vakavana ja usein kalliita lisäsairauksia aiheuttavana tautina. Se kytketään vahvasti elämäntapoihin sekä lihavuuteen, johon ankkuroituu kielteisiä mielikuvia laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Diabeteksen ja lisätautien hoidon kustannukset rasittavat ”yhteistä terveydenhuoltoamme”, ja diabeetikoiden hoitaminen onkin muiden sairaiden hoidosta pois. Yksilö kantaa päävastuun taudin ehkäisemisestä itse, mutta on samalla vastuussa muillekin kuin itselleen. Uutisista on luettavissa lukuisia syyllistävää potentiaalia sisältäviä elementtejä.
Ehkäise itse -diskurssin hallitsevuutta voi selittää sekä sosiaalisella tilauksella medikalisoituneessa yhteiskunnassa että Dehkon Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyhanketta edustavien tahojen vahvalla vaikutuksella uutisiin. Uutistoimittajat näyttävät lähteneen mukaan kampanjointiin omaksumalla päälähteidensä näkemykset. Laajalle yleisölle suunnatuissa mediateksteissä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyä koskeva sanoma näyttäytyy elämäntapamuutoksiin keskittyessään yksilöä vastuullistavana.
Asiasanat: terveysjournalismi, diabetes, diskurssianalyysi, elintavat, medikalisaatio
Tutkimus sijoittuu terveysviestinnän tutkimuksen ns. kulttuurilinjaan ja sosiaalisen konstruktionismin kenttään. Metodina sovelletaan laadullista diskurssianalyysia. Aineisto koostuu Observer Finlandin mediaseurannan Suomen Diabetesliitolle keräämistä sanomalehtileikkeistä, joista lähilukuun on valittu yhteensä 29 uutiskokonaisuutta 25 eri lehdestä marraskuulta 2004 ja helmikuulta 2005. Analyysin perusteella olen hahmotellut aineistosta viisi erilaista diskurssia, joista kukin rajaa omanlaisensa näkökulman taudin ehkäisyä koskevaan vastuuseen. Olen nimennyt puhetavat ehkäise itse -, uhri-, terveydenhuolto liittolaisineen pelastaa -, yhteistyö- sekä terveysterrorismidiskurssiksi.
Aineistoa hallitsee jokaisessa uutisessa esiintyvä ehkäise itse -diskurssi, jonka näkökulmasta vastuu kakkostyypin diabeteksen ehkäisystä on yksilöllä ja sairastuminen pitkälti kiinni tämän elämäntapavalinnoista. Diskurssi korostaa mahdollisuutta edistää itse terveyttään, mutta kääntyy helposti syyllistävyyteen. Taudin ehkäisy näyttäytyy kunnon kansalaisen velvollisuutena parantaa ruokavaliotottumuksiaan ja liikkua säännöllisesti. Diskurssi ohittaa rakenteelliset ja yhteiskunnan tason syyt tyypin 2 diabetekseen.
Uhridiskurssi painottaa perimän, ihmisen iän, yhteiskunnallisten rakenteiden, poliittisen päätöksenteon ja erinäisten kulttuuristen tekijöiden merkitystä kakkostyypin diabetekseen sairastumisessa. Sairastunut on osittain tai täysin elinympäristönsä tai geeniensä uhri. Terveydenhuolto liittolaisineen pelastaa -diskurssi rakentaa terveydenhuollon edustajista ja muista diabeteksen ehkäisykampanjointiin kiinnittyvistä toimijoista kuvaa sankarimaisina pelastajina. Yhteistyödiskurssi korostaa vahvimmin lukuisten eri toimijoiden yhteistä vastuuta kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä. Terveysterrorismidiskurssi asettuu vastaan ehkäise itse -diskurssin luomaa velvoitetta elää terveellisesti.
Vain harvassa uutisessa esiintyy selvästi syyllistävää kielenkäyttöä, mikä oli uutisen lajityyppi huomioiden odotettavissa. Terveelliset elämäntavat esitetään kuitenkin ainoana rationaalisena valintana. Tyypin 2 diabeteksesta rakennetaan kuvaa vakavana ja usein kalliita lisäsairauksia aiheuttavana tautina. Se kytketään vahvasti elämäntapoihin sekä lihavuuteen, johon ankkuroituu kielteisiä mielikuvia laiskuudesta ja itsekurin puutteesta. Diabeteksen ja lisätautien hoidon kustannukset rasittavat ”yhteistä terveydenhuoltoamme”, ja diabeetikoiden hoitaminen onkin muiden sairaiden hoidosta pois. Yksilö kantaa päävastuun taudin ehkäisemisestä itse, mutta on samalla vastuussa muillekin kuin itselleen. Uutisista on luettavissa lukuisia syyllistävää potentiaalia sisältäviä elementtejä.
Ehkäise itse -diskurssin hallitsevuutta voi selittää sekä sosiaalisella tilauksella medikalisoituneessa yhteiskunnassa että Dehkon Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyhanketta edustavien tahojen vahvalla vaikutuksella uutisiin. Uutistoimittajat näyttävät lähteneen mukaan kampanjointiin omaksumalla päälähteidensä näkemykset. Laajalle yleisölle suunnatuissa mediateksteissä kakkostyypin diabeteksen ehkäisyä koskeva sanoma näyttäytyy elämäntapamuutoksiin keskittyessään yksilöä vastuullistavana.
Asiasanat: terveysjournalismi, diabetes, diskurssianalyysi, elintavat, medikalisaatio