Kolmasluokkalaisten kokemuksia koulun arjesta
YLÖSTALO, ELINA (2006)
YLÖSTALO, ELINA
2006
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-08-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16004
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-16004
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee koulun arkea oppilaiden kokemana. Koulun arki käsittää tutkimuksessani kolme teemaa: ilmapiirin, vuorovaikutuksen opettajan ja luokkatovereiden kanssa sekä oppimisen ja opetusmenetelmät. Tutkimuksessani olen kiinnostunut siitä, miten peruskoulun opetussuunnitelma vastaa oppilaiden kokemuksia koulun arjesta sekä siitä, miten sukupuoli näkyy oppilaiden arjessa.
Tutkimukseni on laadullinen lapsitutkimus ja se toteutettiin tamperelaisella ala-asteella haastattelemalla ja havainnoimalla. Tutkimuskohteenani oli kymmenen kolmasluokkalaista kahdelta eri luokalta, neljä poikaa ja kuusi tyttöä. Aineiston analyysi pohjautuu fenomenologiseen ja narratiiviseen tutkimustraditioon lapsitutkimuksen erityispiirteet huomioiden. Tutkimus etenee tutkimusteemojen mukaisesti lasten kertomuksia ja havaintopäiväkirjaa siteeraten. Lasten kokemuksia koulun arjesta heijastin peruskoulun opetussuunnitelmaan ja sukupuolen tutkimukseen sekä muuhun kirjallisuuteen.
Tutkimustulosten perusteella oppilaiden kokemukset ja opetussuunnitelma eivät kohdanneet toisiaan kovin hyvin. Oppilaiden mukaan koulun arki on hyvin opettajajohtoista, vaikka opetussuunnitelmassa puhutaan oppilaskeskeisyydestä ja yksilöiden huomioimisesta. Opettajan sanaa ei juuri kyseenalaistettu, mikä voi viitata koulun piilo-opetussuunnitelmaan. Keskeinen tutkimustulos on myös oppilaiden alistuva suhtautuminen opettajan vallankäyttöön koulun arjessa, olipa kyse arvioinnista, säännöistä tai istumajärjestyksestä.
Tulokset puhuvat myös lasten ja aikuisten maailmojen erilaisuudesta. Lapsitutkimusta tehdessä valtakysymykset ovat tärkeitä ja aikuisen vallan häivyttäminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Tutkija voi kuitenkin arvioida kriittisesti omaa vaikutustaan tutkimukseen. Myös tyttöjen ja poikien kouluarjen ero tuli selvästi esiin tutkimuksessani. Tulos on ristiriitainen opetussuunnitelman korostaman sukupuolineutraalisuuden kanssa ja kertoo siitä, ettei lasten kouluarkea tule tutkia sukupuolisokeasti.
Vaikka tutkimustulokseni eivät anna kovin hyvää kuvaa koulutuksen tavoitteiden toteutumisesta koulun arjessa, tulee huomioida tavoitteiden haasteellisuus. Esimerkiksi häiriötön luokkatyöskentely on ihannetila, mikä on käytännössä hyvin vaikea saavuttaa. Parempaan voidaan kuitenkin pyrkiä. Tutkimustulokseni kertovatkin, että lapsilla on paljon sanottavaa ja mielestäni lapsia tulisi kuulla heitä koskevissa asioissa, jotta koulutuksen tavoitteet vastaisivat parhaiten heidän tarpeitaan.
Tutkimukseni on laadullinen lapsitutkimus ja se toteutettiin tamperelaisella ala-asteella haastattelemalla ja havainnoimalla. Tutkimuskohteenani oli kymmenen kolmasluokkalaista kahdelta eri luokalta, neljä poikaa ja kuusi tyttöä. Aineiston analyysi pohjautuu fenomenologiseen ja narratiiviseen tutkimustraditioon lapsitutkimuksen erityispiirteet huomioiden. Tutkimus etenee tutkimusteemojen mukaisesti lasten kertomuksia ja havaintopäiväkirjaa siteeraten. Lasten kokemuksia koulun arjesta heijastin peruskoulun opetussuunnitelmaan ja sukupuolen tutkimukseen sekä muuhun kirjallisuuteen.
Tutkimustulosten perusteella oppilaiden kokemukset ja opetussuunnitelma eivät kohdanneet toisiaan kovin hyvin. Oppilaiden mukaan koulun arki on hyvin opettajajohtoista, vaikka opetussuunnitelmassa puhutaan oppilaskeskeisyydestä ja yksilöiden huomioimisesta. Opettajan sanaa ei juuri kyseenalaistettu, mikä voi viitata koulun piilo-opetussuunnitelmaan. Keskeinen tutkimustulos on myös oppilaiden alistuva suhtautuminen opettajan vallankäyttöön koulun arjessa, olipa kyse arvioinnista, säännöistä tai istumajärjestyksestä.
Tulokset puhuvat myös lasten ja aikuisten maailmojen erilaisuudesta. Lapsitutkimusta tehdessä valtakysymykset ovat tärkeitä ja aikuisen vallan häivyttäminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Tutkija voi kuitenkin arvioida kriittisesti omaa vaikutustaan tutkimukseen. Myös tyttöjen ja poikien kouluarjen ero tuli selvästi esiin tutkimuksessani. Tulos on ristiriitainen opetussuunnitelman korostaman sukupuolineutraalisuuden kanssa ja kertoo siitä, ettei lasten kouluarkea tule tutkia sukupuolisokeasti.
Vaikka tutkimustulokseni eivät anna kovin hyvää kuvaa koulutuksen tavoitteiden toteutumisesta koulun arjessa, tulee huomioida tavoitteiden haasteellisuus. Esimerkiksi häiriötön luokkatyöskentely on ihannetila, mikä on käytännössä hyvin vaikea saavuttaa. Parempaan voidaan kuitenkin pyrkiä. Tutkimustulokseni kertovatkin, että lapsilla on paljon sanottavaa ja mielestäni lapsia tulisi kuulla heitä koskevissa asioissa, jotta koulutuksen tavoitteet vastaisivat parhaiten heidän tarpeitaan.