Kun kirosana sai muodon. Suomettumiskeskustelun alku ja julkinen keskustelu suomettumisesta kevättalvella 1970
ISOTALO, MIRKKA (2006)
2006
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-07-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15985
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15985
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee suomalaisessa sanomalehdistössä käytyä keskustelua suomettumisesta tammihuhtikuussa 1970. Keskustelu käynnistyi, kun saksalaiset poliitikot Franz-Josef Strauss ja Walter Hallstein alkoivat kuvata Finnlandisierung-termillä Suomen poliittista riippuvaisuutta Neuvostoliitosta. Pro gradussa tutkitaan, kuinka lehdistö reagoi suomettumistermiin ja -väitteisiin ja minkälaista keskustelua ne herättivät eri lehtien ja puhujien välille.
Tutkimusmenetelmänä on tarkastella suomettumiskeskustelua julkisena keskusteluna ja määrittelykamppailuna, jossa eri puhujat pyrkivät määrittämään käsitteen sisältöä ja vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin. Tutkimuskysymyksinä ovat, herättikö aihe vuorovaikutusta eri puhujien välille, mitä eri kantoja keskustelun osallistujat muodostivat ja vaikuttivatko puheenvuorot toisiinsa. Laajempia kysymyksiä ovat Suomen lehdistön avoimuus ja demokraattisuus sekä median antama kuva Suomen ulkopoliittisesta asemasta ja suhteesta Neuvostoliittoon.
Tutkimuksen mukaan suomettumisväitteet herättivät jonkun verran julkista keskustelua Suomessa. Myös vuorovaikutusta lehtien välille syntyi, mutta se jäi vähäiseksi ja lyhytaikaiseksi. Suomettumisesta muodostettiin kaksi päädiskurssia: Suomi on suomettunut ja Suomi ei ole suomettunut, joka jakautui neljään aladiskurssiin: puolueettomuutta korostavaan, rauhanomaista rinnakkaineloa painottavaan, kriittisesti suomalaisten toimia tarkastelevaan sekä reaalipoliittiseen diskurssiin. Tutkimuksen mukaan uutisointi aiheesta oli moniäänistä. Konsensus Suomen ulkopolitiikan tilasta oli Suomessa vahva, ja kritisoivat puheenvuorot tulivat pääosin ulkomailta.
Asiasanat: suomettuminen, lehdistön historia, Suomen ulkopolitiikka, poliittinen lehdistö, kylmä sota.
Tutkimusmenetelmänä on tarkastella suomettumiskeskustelua julkisena keskusteluna ja määrittelykamppailuna, jossa eri puhujat pyrkivät määrittämään käsitteen sisältöä ja vaikuttamaan toistensa mielipiteisiin. Tutkimuskysymyksinä ovat, herättikö aihe vuorovaikutusta eri puhujien välille, mitä eri kantoja keskustelun osallistujat muodostivat ja vaikuttivatko puheenvuorot toisiinsa. Laajempia kysymyksiä ovat Suomen lehdistön avoimuus ja demokraattisuus sekä median antama kuva Suomen ulkopoliittisesta asemasta ja suhteesta Neuvostoliittoon.
Tutkimuksen mukaan suomettumisväitteet herättivät jonkun verran julkista keskustelua Suomessa. Myös vuorovaikutusta lehtien välille syntyi, mutta se jäi vähäiseksi ja lyhytaikaiseksi. Suomettumisesta muodostettiin kaksi päädiskurssia: Suomi on suomettunut ja Suomi ei ole suomettunut, joka jakautui neljään aladiskurssiin: puolueettomuutta korostavaan, rauhanomaista rinnakkaineloa painottavaan, kriittisesti suomalaisten toimia tarkastelevaan sekä reaalipoliittiseen diskurssiin. Tutkimuksen mukaan uutisointi aiheesta oli moniäänistä. Konsensus Suomen ulkopolitiikan tilasta oli Suomessa vahva, ja kritisoivat puheenvuorot tulivat pääosin ulkomailta.
Asiasanat: suomettuminen, lehdistön historia, Suomen ulkopolitiikka, poliittinen lehdistö, kylmä sota.