Koululainen ja kirjoitettu kieli - Miten äidinkieli luo identiteettiä monietnisessä Etiopiassa

Abstract

Tutkimustehtävänä oli, millaisia merkityksiä kirjoitetulla kielellä ja erityisesti kirjoitetulla

äidinkielellä on koululaisen maailmassa hänen kokemustensa ja ajatustensa

perusteella ja miten nämä merkitykset luovat hänen identiteettiään monietnisessä ja

monikielisessä kontekstissa.

Lähikontekstina on alueellinen, äidinkielinen opetussuunnitelma yhden, noin

puolentoista miljoonan ihmisen kieliryhmän valtaalueella

ja kokemus sen

toteutuksesta maalaiskoulun tasolla hahmoteltuna kouluviranomaisen, koululaisen

perheen, opettajan ja koululaisen itsensä näkökulmasta. Koulu toimii maaseudun

ensisijaisesti oraalisessa kielikontekstissa, jolle on ominaista virallisen kielen

(amhara) käytön vähäisyys arkipäivän tilanteissa.

Tutkimustehtävää lähestyin seuraavin tutkittavan ilmiön olemusta kartoittavin

kysymyksin:1) Millaisia aineksia kokemus äidinkielestä oppimisen välineenä antaa

oman identiteetin rakentamiseen oman kielellisen/etnisen ryhmän jäsenenä

monietnisessä yhteiskunnassa? 2) Löytyykö kokemuksesta aineksia oman kirjallisen

äidinkielen kehittämiseen ja sitä kautta oman etnisen kulttuurin säilyttämiseen ja

rakentamiseen? 3) Minkälaisia ajatuksia haastateltavilla on kirjoitetun ja suullisen

kulttuurin alueista ja niiden yhteensovittamisesta? 4) Mitä on edellisen valossa

lukeminen ja kirjoittaminen? Mitä oppiminen ja lukutaito?

Tutkimusaineistona on koululaisen, hänen vanhemman sisarensa, isänsä, opettajan

ja kouluviranomaisen teemahaastattelut. Koululaisen ja hänen sisarensa haastatteluihin

liittyi kolme luettavaa tekstiä, joista jokainen tarjottiin valittavaksi neljällä

kielellä, joista amharankielinen on ortografialtaan etiopialaista fideli(

tavu)kirjoitusta.

Haastattelut ja niiden analysointi on suoritettu elokuulta 2005 ­

toukokuulle 2006.

Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu samalla kääntäen amharasta suomeksi.

Tutkimuksen perusteella koululaisen identiteettiin liittyvä tärkeä tulevaisuuden

tavoite on voimaantuminen, joka todentuu työn saantina opiskelun ansiosta. Tähänastinen

kokemus kirjoitetusta äidinkielestä opetus

ja opiskelukielenä tukee käsitystä

omasta kyvystä menestyä opiskelussa. Tämä perustuu kokemukseen siitä, että

ymmärretty tieto pysyy mielessä. Lukeminen ja oppiminen ovat tiedon hankintaa ja

tallentamista. Kirjoitetun kielen merkitys nousee siitä, miten se toimii relevantin

tiedon välittäjänä. Havaittavissa on realistinen käsitys toimivan monikielisyyden

välttämättömyydestä. Tältä kannalta kirjoitetun äidinkielen merkitys riippuu siitä,

miten se palvelee välineenä korkeatasoisen monikielisyyden saavuttamisessa.

Onnistuneen identiteetin integraation toteutumisen taustaedellytyksiksi nousevat siksi

opettajien ammattitaito ja opetusmateriaalien kehittäminen sekä relevantein perustein

onnistuneesti toteutettu monikielinen opetussuunnitelma, jolla on yhteisön tuki.

Avainsanat: kieli, äidinkieli, kaksi

ja monikielisyys, lukutaito, identiteetti, oraalinen

ja kirjallinen kulttuuri