Kansalaisjärjestöaktiivien tiedontarpeet, tiedonhankinta ja tiedonkäyttö: Tarkastelussa Amnestyn ja Attacin tamperelaiset jäsenet

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan kansalaisjärjestöaktiivien tiedontarpeita, tiedonhankintaa ja tiedonkäyttöä. Aihetta ei ole aiemmin juuri tutkittu, vaikka kansalaisjärjestöt ovat merkittävä osa yhteiskuntaamme ja niiden toiminta edellyttää luotettavaa tietoa. Tutkimuksen empiirinen tieto koottiin teemahaastatteluin vuosina 2005 ja 2006. Tutkimukseen osallistui kymmenen tamperelaista kansalaisjärjestöaktiivia, joista seitsemän oli Amnestyn ja kolme Attacin jäseniä. Kaikki kymmenen henkilöä haastateltiin, ja haastattelut kestivät puolesta tunnista tuntiin. Haastatteluaineistosta tehtiin laadullinen sisällönanalyysi.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kansalaisjärjestöaktiivit tarvitsevat runsaasti sekä tausta-, että käytännön tietoa voidakseen toimia järjestössään täysipainoisesti. Amnestyn jäsenet saivat suuremman osan tiedostaan omalta järjestöltään, kun taas Attacin jäsenet olivat aktiivisempia hankkimaan tietoa myös järjestönsä ulkopuolelta. Ensisijaisia tiedonlähteitä kansalaisjärjestöaktiiveilla olivat henkilölähteet ja internet. Kansalaisjärjestöaktiivit jakoivat tietoa aktiivisesti eteenpäin kasvokkain erilaisissa tapahtumissa sekä painetussa muodossa. Tiedon jakaminen koettiin tärkeäksi myös järjestön sisällä.

Kansalaisjärjestöaktiivien tiedontarpeet lisääntyivät sitä mukaa, kun heidän vastuunsa järjestössä kasvoi. Myös tiedonhankintataidot paranivat ajan myötä jonkin verran. Yleisesti ottaen kansalaisjärjestöaktiivit olivat melko tyytyväisiä omaan tiedonhankintaansa. Tiedonhankintaa rajoittavia tekijöitä olivat lähinnä ajan puute ja laiskuus.

asiasanat:

aktivismi,

Amnesty International,

Attac,

kansalaisjärjestöt,

Tampere,

tiedonhankinta,

tiedonkäyttö,

tiedonlähteet,

tiedontarve