Pääomasijoittajan lisäarvo kansainvälistyvässä kohdeyrityksessä
POHJONEN, ANTTI (2006)
POHJONEN, ANTTI
2006
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15911
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15911
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoite oli selvittää, miten hyvin suomalaiset pääomasijoittajat kykenevät tukemaan kansainvälistyvää kohdeyritystään. Ensin selvitettiin yritysten kohtaamia kansainvälistymisen ongelmia, jonka jälkeen tarkasteltiin millaista lisäarvoa pääomasijoittajat tarjoavat ja miten he siinä onnistuvat. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin tietää vastaako tarjottu lisäarvo kohdeyritysten kansainvälistymisen tarpeita.
Tutkimuksen teoriaosuus koostuu yritysten kansainvälistymistä ja pääomasijoittamista käsittelevästä kirjallisuudesta. Pääpaino on yritysten kokemien kansainvälistymisen ongelmien selvittämisessä, kohdeyrityksen ja pääomasijoittajan suhteen tarkastelussa sekä pääomasijoittajan tarjoaman lisäarvon käsittelyssä. Tutkimusaineisto koostuu kohdeyritysten täyttämästä kyselylomakkeesta, jossa tiedusteltiin pääomasijoittajan tarjoamaa lisäarvoa. Kohderyhmänä olivat vuosina 2000-2004 pääomasijoittajilta alkuvaiheen rahoitusta saaneet yritykset. Kysely lähetettiin 333 yritykselle, joista 72 vastasi. Vastausprosentiksi määritettiin 22,3 %.
Tutkimusjoukon yritykset olivat vahvasti kansainväliseen toimintaan suuntautuneita ja keskimäärin yli puolet niiden liikevaihdosta tuli ulkomailta. Niiden yleisimpiä kansainvälistymisen ongelmia olivat henkilöstöön, rahoitukseen, verkostoihin ja uskottavuuteen liittyvät asiat. Pääomasijoittajat tukivat kohdeyrityksiä useilla eri liiketoiminnan osa-alueilla. Pääomasijoittajien nähtiin onnistuneen parhaiten strategisen päätöksenteon tukemisessa ja valvontatoiminnan järjestämisessä. Heikoiten pääomasijoittajat taas onnistuivat kontaktiverkostojen tarjoamisessa ja osaajien rekrytoinnissa kohdeyrityksiin. Myös pääomasijoittajien tarjoamassa rahoituksessa ja kansainvälisessä osaamisessa nähtiin paljon puutteita. Kohdeyritysten tarpeisiin vastattiin parhaiten strategiseen suunnitteluun liittyvissä asioissa. Kontaktiverkostoissa, rahoituksessa ja pääomasijoittajien kansainvälisessä osaamisessa tilanne oli usein päinvastainen.
Tutkimustulosten perusteella kohdeyritykset ovat melko tyytymättömiä pääomasijoittajiensa toimintaan. Pääomasijoittajien osaamista ei arvosteta kovinkaan korkealle, eikä ole itsestään selvää, että yritykset aina edes saavat merkittävää lisäarvoa. Tulosten perusteella pääomasijoittajien tulisi mm. kehittää kansainvälisiä verkostojaan ja auttaa kohdeyrityksiään enemmän henkilöstön rekrytoinnissa. Kohdeyritysten tarpeiden ja pääomasijoittajan osaamisen tulisi olla yhteneviä, jotta lisäarvoa kyettäisiin luomaan mahdollisimman paljon. Samalla tavoin osapuolten välinen toimiva vuorovaikutus ja samansuuntaiset tavoitteet ovat keskeisessä asemassa projektin onnistumiselle.
Asiasanat: pääomasijoittaminen, lisäarvo, kansainvälistyminen
Tutkimuksen teoriaosuus koostuu yritysten kansainvälistymistä ja pääomasijoittamista käsittelevästä kirjallisuudesta. Pääpaino on yritysten kokemien kansainvälistymisen ongelmien selvittämisessä, kohdeyrityksen ja pääomasijoittajan suhteen tarkastelussa sekä pääomasijoittajan tarjoaman lisäarvon käsittelyssä. Tutkimusaineisto koostuu kohdeyritysten täyttämästä kyselylomakkeesta, jossa tiedusteltiin pääomasijoittajan tarjoamaa lisäarvoa. Kohderyhmänä olivat vuosina 2000-2004 pääomasijoittajilta alkuvaiheen rahoitusta saaneet yritykset. Kysely lähetettiin 333 yritykselle, joista 72 vastasi. Vastausprosentiksi määritettiin 22,3 %.
Tutkimusjoukon yritykset olivat vahvasti kansainväliseen toimintaan suuntautuneita ja keskimäärin yli puolet niiden liikevaihdosta tuli ulkomailta. Niiden yleisimpiä kansainvälistymisen ongelmia olivat henkilöstöön, rahoitukseen, verkostoihin ja uskottavuuteen liittyvät asiat. Pääomasijoittajat tukivat kohdeyrityksiä useilla eri liiketoiminnan osa-alueilla. Pääomasijoittajien nähtiin onnistuneen parhaiten strategisen päätöksenteon tukemisessa ja valvontatoiminnan järjestämisessä. Heikoiten pääomasijoittajat taas onnistuivat kontaktiverkostojen tarjoamisessa ja osaajien rekrytoinnissa kohdeyrityksiin. Myös pääomasijoittajien tarjoamassa rahoituksessa ja kansainvälisessä osaamisessa nähtiin paljon puutteita. Kohdeyritysten tarpeisiin vastattiin parhaiten strategiseen suunnitteluun liittyvissä asioissa. Kontaktiverkostoissa, rahoituksessa ja pääomasijoittajien kansainvälisessä osaamisessa tilanne oli usein päinvastainen.
Tutkimustulosten perusteella kohdeyritykset ovat melko tyytymättömiä pääomasijoittajiensa toimintaan. Pääomasijoittajien osaamista ei arvosteta kovinkaan korkealle, eikä ole itsestään selvää, että yritykset aina edes saavat merkittävää lisäarvoa. Tulosten perusteella pääomasijoittajien tulisi mm. kehittää kansainvälisiä verkostojaan ja auttaa kohdeyrityksiään enemmän henkilöstön rekrytoinnissa. Kohdeyritysten tarpeiden ja pääomasijoittajan osaamisen tulisi olla yhteneviä, jotta lisäarvoa kyettäisiin luomaan mahdollisimman paljon. Samalla tavoin osapuolten välinen toimiva vuorovaikutus ja samansuuntaiset tavoitteet ovat keskeisessä asemassa projektin onnistumiselle.
Asiasanat: pääomasijoittaminen, lisäarvo, kansainvälistyminen