Sairaanhoitajan ja nuoren yhteistyösuhde nuorisopsykiatrisen osastohoidon aikana
PIKKARAINEN, TARJA (2006)
PIKKARAINEN, TARJA
2006
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15910
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15910
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien käsityksiä yhteistyösuhteista nuoren kanssa nuorisopsykiatrisella osastolla. Tutkimustehtävänä oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia toteuttamistaan yhteistyösuhteista nuorten osastojakson aikana.
Tutkimus on laadullinen, fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan perustuva. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä nuorisopsykiatrisella osastolla yli viisi vuotta työskennellyttä sairaanhoitajaa. Haastattelua ohjattiin kysymyksellä, mikä hoitajan toiminnassa auttoi nuorta. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä oli Munnukan (1993) potilaan ja hoitajan yhteistyösuhteen käsitteet. Aineistosta nousi nuorisopsykiatrista hoitotyötä kuvaava luokka hoidollinen rajaaminen, jolle ei ollut viitekehyksen luokituksesta lähtevää käsitettä. Tältä osin aineisto analysoitiin induktiivisesti.
Sairaanhoitajien kuvauksissa nuorta auttaviksi tekijöiksi muodostuivat turvaaminen ja turvautuminen ja läheisyys nuoren kanssa. Auttaminen ja nuoren tuleminen autetuksi oikeaan aikaan olivat hoitotyön keinoja. Sairaanhoitajat auttoivat ja tukivat nuorta selviytymään oman elämänsä hallinnan haasteista sekä osastohoidon aikana että tulevaisuuteen suunnatulla tuella. Mahdollisuuksien etsiminen osastohoidon aikana oli hoitotyön sisältönä nuoren auttamisessa.
Viitekehyksen ulkopuolinen luokka oli hoidollinen rajaaminen nuorisopsykiatrisessa yhteistyösuhteessa. Hoidollisen rajaamisen edellytykset lujuus, tarkkuus, selkeys, joustaminen ja kestäminen olivat muodostuneet nuoriso-osaston kulttuurin ja sairaanhoitajien kokemustiedon perusteella. Rajaamisen toiminta liittyi turvallisuuden ylläpitämiseen. Nuoren kehitystavoitteita hoidollinen rajaaminen tuki tilanteissa, missä nuorella oli mahdollisuus saada aikuisen malli omalle toiminnalleen ja apua regressiivisyyden, pelon ja ahdistuksen ja ajan käytön hallinnassa. Nuoren rajaaminen toi luottamusta aikuisen apuun ja turvallisuuden tunteen. Hoidollinen rajaaminen antoi nuorelle tarpeellisen kokeilun ja kyseenalaistamisen mahdollisuuden.
Asiasanat: nuori, yhteistyösuhde, hoitotyö, nuorisopsykiatria, osastohoito, hoidollinen rajaaminen
Tutkimus on laadullinen, fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan perustuva. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä nuorisopsykiatrisella osastolla yli viisi vuotta työskennellyttä sairaanhoitajaa. Haastattelua ohjattiin kysymyksellä, mikä hoitajan toiminnassa auttoi nuorta. Haastattelut nauhoitettiin ja aineisto analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä oli Munnukan (1993) potilaan ja hoitajan yhteistyösuhteen käsitteet. Aineistosta nousi nuorisopsykiatrista hoitotyötä kuvaava luokka hoidollinen rajaaminen, jolle ei ollut viitekehyksen luokituksesta lähtevää käsitettä. Tältä osin aineisto analysoitiin induktiivisesti.
Sairaanhoitajien kuvauksissa nuorta auttaviksi tekijöiksi muodostuivat turvaaminen ja turvautuminen ja läheisyys nuoren kanssa. Auttaminen ja nuoren tuleminen autetuksi oikeaan aikaan olivat hoitotyön keinoja. Sairaanhoitajat auttoivat ja tukivat nuorta selviytymään oman elämänsä hallinnan haasteista sekä osastohoidon aikana että tulevaisuuteen suunnatulla tuella. Mahdollisuuksien etsiminen osastohoidon aikana oli hoitotyön sisältönä nuoren auttamisessa.
Viitekehyksen ulkopuolinen luokka oli hoidollinen rajaaminen nuorisopsykiatrisessa yhteistyösuhteessa. Hoidollisen rajaamisen edellytykset lujuus, tarkkuus, selkeys, joustaminen ja kestäminen olivat muodostuneet nuoriso-osaston kulttuurin ja sairaanhoitajien kokemustiedon perusteella. Rajaamisen toiminta liittyi turvallisuuden ylläpitämiseen. Nuoren kehitystavoitteita hoidollinen rajaaminen tuki tilanteissa, missä nuorella oli mahdollisuus saada aikuisen malli omalle toiminnalleen ja apua regressiivisyyden, pelon ja ahdistuksen ja ajan käytön hallinnassa. Nuoren rajaaminen toi luottamusta aikuisen apuun ja turvallisuuden tunteen. Hoidollinen rajaaminen antoi nuorelle tarpeellisen kokeilun ja kyseenalaistamisen mahdollisuuden.
Asiasanat: nuori, yhteistyösuhde, hoitotyö, nuorisopsykiatria, osastohoito, hoidollinen rajaaminen