Zum Gebrauch des Artikels im Zusammenhang mit dem Substantivattribut bei Eigennamen im Deutschen
NIEMINEN, KATI (2006)
NIEMINEN, KATI
2006
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15908
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15908
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena oli keskittyä artikkelin käyttöön erisnimien substantiivi-attribuuttien yhteydessä saksan kielessä. Tätä aihealuetta on useimmissa kieliopeissa käsitelty melko suppeasti jos lainkaan, ja näihin mielestäni puutteellisiin kielioppeihin lukeutuvat niin saksankieliset kuin suomenkielisetkin teokset. Tutkimuksestani teki siis haastavan mm. juuri lähdeaineiston vähyys. Kieliopit tarjoavat vain melko pinnallisia selityksiä ja sääntöjä, milloin artikkelia tulisi tässä tapauksessa käyttää. Minua kiinnostikin juuri, onko artikkelin valinnalla jokin syvempi merkitys. Miksi joskus voidaan sanoa Professor Schmidt, kun taas joskus näkee käytettävän muotoa der Professor Schmidt määräisen artikkelin kanssa. Pyrin selvittämään, mikä näiden kahden esimerkin ero on. Otin työssäni myös huomioon semanttis-pragmaattisen näkökulman, sillä minua kiinnosti myös, voiko mm. artikkelin poisjättämisellä luoda tietynlaisen vaikutelman puhuttavasta henkilöstä, paikasta tai rakennuksesta.
Koska saksan kieliopissa artikkelin käyttöä koskevissa säännöissä oli havaittavissa selvä aukko, päätin lähestyä ongelmaani paneutumalla ensiksi käsitteisiin appositio ja substantiiviattribuutti. Useimmat saksan kieliopit listaavat yllä mainitun esimerkin juuri apposition käsitteen alle. Pyrin työssäni kuitenkin erottamaan apposition täysin erisnimien substantiiviattribuutista.
Tutkimuksessani listasin eri esimerkkejä substantiiviattribuutin ja erisnimen yhdistelmistä. Tällaisia tapauksia löytyi useita, joten jaoin ne ryhmiin substantiiviattribuuttina esiintyvän sanan mukaan. Tällaisiksi ryhmiksi muodostuivat tittelit, ammattinimikkeet, sukulaisuusnimikkeet, puhuttelumuodot ja maantieteelliset nimet. Kielioppien avulla pyrin aluksi selvittämään, miksi joidenkin yhdistelmien edessä oli joskus artikkeli ja joskus ei. Grammaatikkojen mielipiteet artikkelin käytöstä erosivat toisistaan aika tavalla. Jotta olisi ollut mahdollista saada selville, vallitseeko saksan kielessä minkäänlaisia säännönmukaisuuksia artikkelin käytölle erisnimien substantiiviattribuuttien yhteydessä, tein tutkimukseni analyysiosassa kaksi kyselyä, joista toisen kohdistin yliopisto-opettajille, joilla on saksa äidinkielenä, ja toisen saksan kielen yliopisto-opiskelijoille, joilla taas on suomi äidinkielenä.
Tutkimukseni koostui yhteensä neljästä näkökulmasta: grammatikkojen, natiivien ja saksan kielen opiskelijoiden lisäksi vielä omasta näkökulmastani, jonka perustaksi kehitin ns. ”tuttuusteorian”. Tutkimukseni jälkeen oli nähtävissä, että artikkelin käyttöön vaikuttaa mm. se, mitä sanaa halutaan painottaa, pitääkö puhuja/kirjoittaja substantiiviattribuuttia tittelinä vai ammattinimikkeenä ja vielä oma ”teoriani” eli henkilön, asian tai paikan tuttuus. Natiiveilla artikkelin valinta näytti perustuvan suurilta osin myös mutu tuntumaan. Saksan kielen opiskelijoiden artikkelin käyttö taas oli melko epäjohdonmukaista ja se viesti myös hyvin siitä, ettei artikkelin käytölle tässä tapauksessa olekaan olemassa varsinaisia sääntöjä.
Asiasanat: artikkelin käyttö, substantiiviattribuutti, appositio, erisnimi, "tuttuusteoria"
Koska saksan kieliopissa artikkelin käyttöä koskevissa säännöissä oli havaittavissa selvä aukko, päätin lähestyä ongelmaani paneutumalla ensiksi käsitteisiin appositio ja substantiiviattribuutti. Useimmat saksan kieliopit listaavat yllä mainitun esimerkin juuri apposition käsitteen alle. Pyrin työssäni kuitenkin erottamaan apposition täysin erisnimien substantiiviattribuutista.
Tutkimuksessani listasin eri esimerkkejä substantiiviattribuutin ja erisnimen yhdistelmistä. Tällaisia tapauksia löytyi useita, joten jaoin ne ryhmiin substantiiviattribuuttina esiintyvän sanan mukaan. Tällaisiksi ryhmiksi muodostuivat tittelit, ammattinimikkeet, sukulaisuusnimikkeet, puhuttelumuodot ja maantieteelliset nimet. Kielioppien avulla pyrin aluksi selvittämään, miksi joidenkin yhdistelmien edessä oli joskus artikkeli ja joskus ei. Grammaatikkojen mielipiteet artikkelin käytöstä erosivat toisistaan aika tavalla. Jotta olisi ollut mahdollista saada selville, vallitseeko saksan kielessä minkäänlaisia säännönmukaisuuksia artikkelin käytölle erisnimien substantiiviattribuuttien yhteydessä, tein tutkimukseni analyysiosassa kaksi kyselyä, joista toisen kohdistin yliopisto-opettajille, joilla on saksa äidinkielenä, ja toisen saksan kielen yliopisto-opiskelijoille, joilla taas on suomi äidinkielenä.
Tutkimukseni koostui yhteensä neljästä näkökulmasta: grammatikkojen, natiivien ja saksan kielen opiskelijoiden lisäksi vielä omasta näkökulmastani, jonka perustaksi kehitin ns. ”tuttuusteorian”. Tutkimukseni jälkeen oli nähtävissä, että artikkelin käyttöön vaikuttaa mm. se, mitä sanaa halutaan painottaa, pitääkö puhuja/kirjoittaja substantiiviattribuuttia tittelinä vai ammattinimikkeenä ja vielä oma ”teoriani” eli henkilön, asian tai paikan tuttuus. Natiiveilla artikkelin valinta näytti perustuvan suurilta osin myös mutu tuntumaan. Saksan kielen opiskelijoiden artikkelin käyttö taas oli melko epäjohdonmukaista ja se viesti myös hyvin siitä, ettei artikkelin käytölle tässä tapauksessa olekaan olemassa varsinaisia sääntöjä.
Asiasanat: artikkelin käyttö, substantiiviattribuutti, appositio, erisnimi, "tuttuusteoria"