Yksin omassa kodissaan asuvien ikäihmisten asuin- ja elinympäristö − Tampereen itäisen esikaupunkialueen ikääntyneiden kokemuksia
MÄENPÄÄ, TUIJA-ANNIKA (2006)
2006
Aluetiede - Regional Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15907
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15907
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään ikäihmisten suhdetta asuin- ja elinympäristöönsä. Ikäihmiset ovat kasvava väestöryhmä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Heidän merkityksensä osana yhteiskuntaa tulee olemaan yhä suurempi. Tämä olisi hyvä huomioida tarpeeksi aikaisin yhteiskunnallisissa toimissa.
Teoriaosassa kartoitetaan ikääntymisen perustutkimusta ja siihen liittyviä klassisia aktiivisuus-, irtaantumis- ja jatkuvuusteorioita, jotka liittyvät sopeutumis-näkökulmaan. Yhteiskunnalliseen muutokseen liittyen tarkastellaan modernisaatioteoriaa, ikäihmisten asemasta ja arvostuksesta eri kulttuureissa, niiden erilaisissa kehitysvaiheissa. Teoriaosassa avataan myös sekä tilan ja paikan että ympäristön käsitteitä. Käsitteet pyritään kiinnittämään ikääntyneiden ja ympäristön välisen vuorovaikutussuhteen rakentumisprosessiin.
Tutkielma nojautuu humanistiseen- ja strukturalistiseen metodologiaan. Strukturalistisen metodologian osalta, tutkimuksen taustalla vaikuttaa erityisesti Anthony Giddensin rakenteistumisteoria. Empiirisen osuuden aineisto koostuu Tampereen itäpuolen esikaupunkialueella asuvien ikäihmisten teemahaastatteluista. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa 70-78 vuoden iässä olevaa, yksin omassa kodissa asuvaa ikäihmistä. Tutkimuksessa on pyritty löytämään ikäihmisten ympäristökokemusten taustalta rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi heidän kokonaisvaltaiseen ympäristökokemukseen.
Tutkimustuloksena ilmeni, että tutkittavat muodostavat erityisen aktiivisen ikäihmisten ryhmän. Tällä ikäihmisten ryhmällä on erityisen vahva sosiaalinen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa, jonka taustalla vaikuttavat erilaiset ympäristön mahdollistavat ja tukevat elementit. Toisaalta tietyn tyyppiset tutkittavia yhdistävät yksilölliset piirteet, kuten sosiaalisuus, liikkuvuus ja positiivinen elämänasenne, näyttäisivät olevan merkityksellisiä positiivisen ympäristösuhteen syntymiselle. Aktiivisten sosiaalisten verkostoiden ja sosiaalisen toiminnan avulla tutkimuksen ikäihmiset linkittyvät vahvasti elinympäristöönsä ja yhteiskuntaan. Yhteisten ympäristöön liittyvien taustavaikuttimien lisäksi tutkittuja ikäihmisiä yhdistää yksilöllinen taito sopeutua yhteiskunnan muutoksiin.
Hakutermit: ikäihminen, asuinympäristö, ympäristökokemus, vuorovaikutus
Teoriaosassa kartoitetaan ikääntymisen perustutkimusta ja siihen liittyviä klassisia aktiivisuus-, irtaantumis- ja jatkuvuusteorioita, jotka liittyvät sopeutumis-näkökulmaan. Yhteiskunnalliseen muutokseen liittyen tarkastellaan modernisaatioteoriaa, ikäihmisten asemasta ja arvostuksesta eri kulttuureissa, niiden erilaisissa kehitysvaiheissa. Teoriaosassa avataan myös sekä tilan ja paikan että ympäristön käsitteitä. Käsitteet pyritään kiinnittämään ikääntyneiden ja ympäristön välisen vuorovaikutussuhteen rakentumisprosessiin.
Tutkielma nojautuu humanistiseen- ja strukturalistiseen metodologiaan. Strukturalistisen metodologian osalta, tutkimuksen taustalla vaikuttaa erityisesti Anthony Giddensin rakenteistumisteoria. Empiirisen osuuden aineisto koostuu Tampereen itäpuolen esikaupunkialueella asuvien ikäihmisten teemahaastatteluista. Tutkimukseen haastateltiin kahdeksaa 70-78 vuoden iässä olevaa, yksin omassa kodissa asuvaa ikäihmistä. Tutkimuksessa on pyritty löytämään ikäihmisten ympäristökokemusten taustalta rakenteellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävästi heidän kokonaisvaltaiseen ympäristökokemukseen.
Tutkimustuloksena ilmeni, että tutkittavat muodostavat erityisen aktiivisen ikäihmisten ryhmän. Tällä ikäihmisten ryhmällä on erityisen vahva sosiaalinen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa, jonka taustalla vaikuttavat erilaiset ympäristön mahdollistavat ja tukevat elementit. Toisaalta tietyn tyyppiset tutkittavia yhdistävät yksilölliset piirteet, kuten sosiaalisuus, liikkuvuus ja positiivinen elämänasenne, näyttäisivät olevan merkityksellisiä positiivisen ympäristösuhteen syntymiselle. Aktiivisten sosiaalisten verkostoiden ja sosiaalisen toiminnan avulla tutkimuksen ikäihmiset linkittyvät vahvasti elinympäristöönsä ja yhteiskuntaan. Yhteisten ympäristöön liittyvien taustavaikuttimien lisäksi tutkittuja ikäihmisiä yhdistää yksilöllinen taito sopeutua yhteiskunnan muutoksiin.
Hakutermit: ikäihminen, asuinympäristö, ympäristökokemus, vuorovaikutus