Skitsofreniapotilaiden kognitiivisen kuntoutuksen arviointi neuropsykologisesta näkökulmasta
MUKKALA, SARI (2006)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MUKKALA, SARI
2006
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-13Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuuden psykiatrisen potilaan kognitiivisen kuntoutusryhmän jälkeisiä muutoksia potilaiden kognitiivisessa suoriutumisessa ja oireissa. Tutkittaviksi kognitiivisiksi osa-alueiksi valittiin työmuisti ja tarkkaavaisuus. Osallistuneilta kysyttiin myös mielipiteitä ryhmästä. Tutkittavat olivat iältään keskimäärin 30 -vuotiaita ja miehiä heistä oli neljä ja naisia kaksi. Viisi heistä sairasti skitsofreniaa. Tutkimuksen kognitiivinen ryhmä muodostaa osan Nuorten aikuisten psykoosipotilaiden hoidon ja kuntoutuksen kehittämishanketta, joka toteutettiin Seinäjoella vuosina 2003 - 2005. Kognitiivinen ryhmä kokoontui kahden kuukauden ajan neljästi viikossa. Ryhmässä tehtiin enimmäkseen erilaisia kynä-paperitehtäviä, jotka harjaannuttivat päättely- ja kielellisiä taitoja.
Tarkkaavaisuus koheni tutkittavilla selvemmin kuin työmuisti. Tarkkaavaisuus koheni osalla tutkituista kaikilla käytetyillä mittareilla eli keskittymiskykytestillä ja WAIS-R -osatesteillä. Työmuistissa oli havaittavissa osalla lievää tulosten kohenemista Numerosarjat -osatestin perusteella. Visuaalista työmuistikapasiteettia mittaavan KIM -testin perusteella muutoksia työmuistissa ei ilmennyt. Oireita mitattiin BPRS/PANSS -yhdistelmämittarilla ja GAS -mittarilla, joiden mukaan kaikki oireet vähenivät tarkastellun ajanjakson aikana. Positiiviset ja negatiiviset oireet vähenivät selvemmin kuin yleiset oireet. Tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella tiedusteltiin lisäksi potilaiden mielipiteitä, joiden mukaan ryhmä koettiin mielekkääksi ja hyödylliseksi.
Kaiken kaikkiaan kokemukset ryhmästä ovat rohkaisevia. Erityisesti tarkkaavaisuuden kohe-neminen on merkittävä tulos paitsi potilaiden elämän myös kognitiivisten kuntoutusohjelmien merkityksen kannalta. Oireiden väheneminen auttaa osaltaan potilaita pärjäämään paremmin yhteiskunnan vaatimuksista. Työmuistin osalta näyttäisi siltä, että se ei tarkkaavaisuuden tavoin kohene merkittävästi ilman spesifiä ja intensiivistä harjoittelua. Kokonaisuutena arvioiden saavutetut tulokset antavat kuitenkin aihetta kognitiivisten kuntoutusryhmien jatkamiseen sekä edelleen kehittämiseen.
Asiasanat: skitsofrenia, kognitiivinen kuntoutus, neuropsykologia, tarkkaavaisuus, työmuisti
Tarkkaavaisuus koheni tutkittavilla selvemmin kuin työmuisti. Tarkkaavaisuus koheni osalla tutkituista kaikilla käytetyillä mittareilla eli keskittymiskykytestillä ja WAIS-R -osatesteillä. Työmuistissa oli havaittavissa osalla lievää tulosten kohenemista Numerosarjat -osatestin perusteella. Visuaalista työmuistikapasiteettia mittaavan KIM -testin perusteella muutoksia työmuistissa ei ilmennyt. Oireita mitattiin BPRS/PANSS -yhdistelmämittarilla ja GAS -mittarilla, joiden mukaan kaikki oireet vähenivät tarkastellun ajanjakson aikana. Positiiviset ja negatiiviset oireet vähenivät selvemmin kuin yleiset oireet. Tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella tiedusteltiin lisäksi potilaiden mielipiteitä, joiden mukaan ryhmä koettiin mielekkääksi ja hyödylliseksi.
Kaiken kaikkiaan kokemukset ryhmästä ovat rohkaisevia. Erityisesti tarkkaavaisuuden kohe-neminen on merkittävä tulos paitsi potilaiden elämän myös kognitiivisten kuntoutusohjelmien merkityksen kannalta. Oireiden väheneminen auttaa osaltaan potilaita pärjäämään paremmin yhteiskunnan vaatimuksista. Työmuistin osalta näyttäisi siltä, että se ei tarkkaavaisuuden tavoin kohene merkittävästi ilman spesifiä ja intensiivistä harjoittelua. Kokonaisuutena arvioiden saavutetut tulokset antavat kuitenkin aihetta kognitiivisten kuntoutusryhmien jatkamiseen sekä edelleen kehittämiseen.
Asiasanat: skitsofrenia, kognitiivinen kuntoutus, neuropsykologia, tarkkaavaisuus, työmuisti