I ona vybrala ... Svobody : konstruirovanie zenstvennosti/ej v postmodernistskoj avto/biografii Lidii Ševjakovoj
TUOMINIEMI, MERJA (2006)
TUOMINIEMI, MERJA
2006
Slaavilainen filologia - Slavonic Languages, Russian
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15870
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15870
Tiivistelmä
Tässä työssä pyrin tarkastelemaan, miten naiseuden käsite konstruoidaan Lidija Ševjakovan postmodernistisessa auto/biografiassa. Lähestyn tutkimuskysymystä sekä essentialistisesta että antiessentialistisesta näkökulmasta, peilaten naiseuden rakentumista niin biologisiin, kuin kulttuuri-sosiaalisiinkin lähtökohtiin - näin ollen sanalla "gender" tulee olemaan työssäni keskeinen, suuntaa antava merkitys. Tutkielmani rakentuu pääosiltaan (venäläisen) postmodernistisen kirjallisuusdiskurssin kontekstissa ja saakin täten hyvin kvalitatiivisen ja subjektiivisen luonteen. Tarkemman analyysin kohteeksi olen valinnut Ševjakovan vuonna 2000 ilmestyneen teoksen "Oèen' interesnij roman", jonka määrittelen työssäni taiteellis-dokumentaaliseksi, postmodernistiseksi auto/biografiaksi. Mielestäni juuri kyseisessä kaunokirjallisessa teoksessa toisiinsa nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla feministiset, postmodernistiset ja dokumentaaliset aspektit, jotka siis kukin omalla tahollaan ottavat osaa monitasoisen, alati "liikkuvan" naiseuden käsitteen muotoutumiseen ja sen tarkasteluun. Kantavaksi hypoteesiksi työlleni määrittelen naiseuden/naiseuksien moninaisuuden ja eroavaisuuden, jotka esimerkkien avulla pyrin havainnollistamaan Ševjakovan kirjallisuus- ja kulttuurirajoja rikkovasta teoksesta. Tämän lisäksi näen sanan "naiseus" taustalla välkehtivän myös tietynlaisen "vapauden" käsitteen, jonka tulen tutkielmassani soveltamaan niin naiskirjallisuuteen kokonaisuudessaan, kuin Lidija Ševjakovan kirjoittaman romaanin keskeiseen sanomaankin.
Tulkintani mukaan Ševjakovan hyvin itsetietoinen ja intertekstuaalinen teos jää ironisesti kaikkien absoluuttisten ja yksiselitteisten määrittelyjen ulkopuolelle. Dekonstruoimalla tunnettuja, kiinteitä vastakkainasetteluja kuten "totuus-valhe", "elämä-kuolema" ja "vapaus-vankeus", teoksessa eri tasolla esiintyvät diskurssit ja "äänet" ottavat kriittisesti osaa myös opposition "nainen-mies" tarkasteluun, jossa toinen osapuoli tunnetusti määritellään perustavalla tavalla vastakkaiseksi toiselle osapuolelle. Samalla tavalla kuin teksti itsessään, myös naiseuden käsite jää Ševjakovan postmodernistisessa konseptissa vaille pysyviä ja vakiintuneita määritelmiä. Kytken tähän aspektiin myös kiehtovan "Toiseuden" käsitteen, jota tulen työssäni tarkastelemaan useammasta eri näkökulmasta; Ševjakovan perinteisillä vastakkainasetteluilla leikittelevässä teoksessa "Toiseuden" temantiikka havainnollistuu mielestäni sekä sukupuolten välisenä että naisten/naiseuden sisäisenä, kuin myös yksilön henkilökohtaisena erilaisuutena, toiseuden tunteena omaa "minuutta" kohtaan. Tämän päivän kirjallisuusteorioihin ja analyysiini nojautuen oletan naiseuden/naiseuksien rakentuvan Ševjakovan tekstissä pienistä erillisistä osatekijöistä, jotka näyttelevät merkittävää osaa myös käsitteiden "elämä", "identiteetti" ja "minuus" semantiikassa. Tietynlainen näiden laajojen käsitteiden fragmentaarisuus heijastuu muodollisesti jo kirjailijan tavassa esittää lukijalleen otteita tekstin sisäisten, erilaisten henkilöhahmojen elämästä - jokainen Ševjakovan teoksessa kerrottu tarina, esim. filosofinen pohdinta, ote päähenkilön kirjoittamasta kirjeestä tai päiväkirjamerkinnästä, tutustuttaa lukijansa aina uusiin henkilöihin ja tapahtumiin, jotka puolestaan lisäävät intertekstuaalista, rajatonta ja omalla tapaa loputontakin kerronnan luonnetta. Tässä näen myös yhden oleellisimmista yhdistävistä tekijöistä (post)feministisen ja postmodernistisen diskurssien välillä - nimittäin määrittelemättömän, suhteellisen "toiseuden" kontekstin, jossa oppositioparit vapaasti ja määrätietoisesti pakenevat yhtä, universaalia määritelmää.
Kolmantena teoreettisena kokonaisuutena tulen käsittelemään työssäni dokumentaarisuuden diskurssia, joka Lidija Ševjakovan teoksessa mielestäni merkittävällä, usein jopa harhauttavallakin, tavalla ohjailee lukijan tulkintaa teoksen genrestä ja sen ominaisuuksista. Tarkastelen kohdetekstiäni auto/biografisten konventioiden valossa, kiinnittämällä huomiota myös keskusteluihin paradoksaalisesta, mutta aina niin mielenkiintoisesta "Tekijän kuolemasta". Tämä kysymys puolestaan nivoutuu kiinnostavalla tavalla marginaaliseen (oletetusti heikkoon) ja kirjallisuuspiireissä niin usein huomiotta jätettyyn näkökulmaan nais-subjektin asemasta. Luonnollisesti myös tässä yhteydessä esiin nousee kysymyksiä tekstin ja siinä esitettyjen "naiseuksien" autenttisuudesta, "minuuden ja menneisyyden" määrittelemisen mahdollisuudesta ja niiden mukanaan tuomista viittauksista tekstin ulkopuoliseen "todellisuuteen". Ševjakovan ironisessa, selvästi häilyvien fakta/fiktio -rajojen kanssa leikittelevässä tekstissä tämä niin paljon kiistelty kirjoittamisen ja todellisuuden suhde saa huomion kiinnittymään eritoten neuvostoliittolaiseen ja venäläiseen (ns. "naamioituneeseen") todellisuuteen, joka puolestaan tuo mielenkiintoisen lisäaspektin Ševjakovan postmodernistisen auto/biografian tarkasteluun ja siinä esiintyvien erilaisten konventioiden tulkitsemiseen.
Ševjakovan hyvinkin abstrakti teos "Oèen' interesnij roman" antaa tulkintani mukaan kaikessa määrittelemättömyydessään paitsi omille (nais)henkilöhahmoilleen, myös lukijalleen vapauden valita vastaukset niihin vaikeisiinkin kysymyksiin, joita teksti (sekä itsessään, että "todellisuuteen" heijastuen) väistämättäkin herättää. Oman identiteetin ja naiseuden etsimisen sekoittuessa loputtomiin unenomaisiin tapahtumiin, tai omasta elämästä ja menneisyydestä kertomisen värittyessä suorien tunnustuksien kanssa kertoja-protagonistin omasta epäluotettavuudesta, nousee tulkinnassa voimakkaasti esille lukijan omakohtainen valinnan vapaus sille, miten ja mistä tekijöistä katsoo naiseuden ja sen eri aspektien rakentuvan Ševjakovan fiktiivisessä auto/biografiassa. Tulkintaa eri suuntiin vievät elementit ja hierarkkisten suhteiden ironinen rikkoutuminen kirjailijan tekstissä antavat omalta osaltaan rajattomat mahdollisuudet tulkita Ševjakovan teosta mitä erilaisimmista näkökulmista - tässä yhteydessä päädyin (post)feministiseen, dokumentaalis - postmodernistiseen diskurssiin, jossa aivan kuten "naiseus", niin myös "elämä" ja "minuus" näyttävät vahvasti rakentuvan pienistä valinnoista ja vapaista, määrittelemättömästi toisiinsa tiivisti liittyvistä kertomuksista.
Tulkintani mukaan Ševjakovan hyvin itsetietoinen ja intertekstuaalinen teos jää ironisesti kaikkien absoluuttisten ja yksiselitteisten määrittelyjen ulkopuolelle. Dekonstruoimalla tunnettuja, kiinteitä vastakkainasetteluja kuten "totuus-valhe", "elämä-kuolema" ja "vapaus-vankeus", teoksessa eri tasolla esiintyvät diskurssit ja "äänet" ottavat kriittisesti osaa myös opposition "nainen-mies" tarkasteluun, jossa toinen osapuoli tunnetusti määritellään perustavalla tavalla vastakkaiseksi toiselle osapuolelle. Samalla tavalla kuin teksti itsessään, myös naiseuden käsite jää Ševjakovan postmodernistisessa konseptissa vaille pysyviä ja vakiintuneita määritelmiä. Kytken tähän aspektiin myös kiehtovan "Toiseuden" käsitteen, jota tulen työssäni tarkastelemaan useammasta eri näkökulmasta; Ševjakovan perinteisillä vastakkainasetteluilla leikittelevässä teoksessa "Toiseuden" temantiikka havainnollistuu mielestäni sekä sukupuolten välisenä että naisten/naiseuden sisäisenä, kuin myös yksilön henkilökohtaisena erilaisuutena, toiseuden tunteena omaa "minuutta" kohtaan. Tämän päivän kirjallisuusteorioihin ja analyysiini nojautuen oletan naiseuden/naiseuksien rakentuvan Ševjakovan tekstissä pienistä erillisistä osatekijöistä, jotka näyttelevät merkittävää osaa myös käsitteiden "elämä", "identiteetti" ja "minuus" semantiikassa. Tietynlainen näiden laajojen käsitteiden fragmentaarisuus heijastuu muodollisesti jo kirjailijan tavassa esittää lukijalleen otteita tekstin sisäisten, erilaisten henkilöhahmojen elämästä - jokainen Ševjakovan teoksessa kerrottu tarina, esim. filosofinen pohdinta, ote päähenkilön kirjoittamasta kirjeestä tai päiväkirjamerkinnästä, tutustuttaa lukijansa aina uusiin henkilöihin ja tapahtumiin, jotka puolestaan lisäävät intertekstuaalista, rajatonta ja omalla tapaa loputontakin kerronnan luonnetta. Tässä näen myös yhden oleellisimmista yhdistävistä tekijöistä (post)feministisen ja postmodernistisen diskurssien välillä - nimittäin määrittelemättömän, suhteellisen "toiseuden" kontekstin, jossa oppositioparit vapaasti ja määrätietoisesti pakenevat yhtä, universaalia määritelmää.
Kolmantena teoreettisena kokonaisuutena tulen käsittelemään työssäni dokumentaarisuuden diskurssia, joka Lidija Ševjakovan teoksessa mielestäni merkittävällä, usein jopa harhauttavallakin, tavalla ohjailee lukijan tulkintaa teoksen genrestä ja sen ominaisuuksista. Tarkastelen kohdetekstiäni auto/biografisten konventioiden valossa, kiinnittämällä huomiota myös keskusteluihin paradoksaalisesta, mutta aina niin mielenkiintoisesta "Tekijän kuolemasta". Tämä kysymys puolestaan nivoutuu kiinnostavalla tavalla marginaaliseen (oletetusti heikkoon) ja kirjallisuuspiireissä niin usein huomiotta jätettyyn näkökulmaan nais-subjektin asemasta. Luonnollisesti myös tässä yhteydessä esiin nousee kysymyksiä tekstin ja siinä esitettyjen "naiseuksien" autenttisuudesta, "minuuden ja menneisyyden" määrittelemisen mahdollisuudesta ja niiden mukanaan tuomista viittauksista tekstin ulkopuoliseen "todellisuuteen". Ševjakovan ironisessa, selvästi häilyvien fakta/fiktio -rajojen kanssa leikittelevässä tekstissä tämä niin paljon kiistelty kirjoittamisen ja todellisuuden suhde saa huomion kiinnittymään eritoten neuvostoliittolaiseen ja venäläiseen (ns. "naamioituneeseen") todellisuuteen, joka puolestaan tuo mielenkiintoisen lisäaspektin Ševjakovan postmodernistisen auto/biografian tarkasteluun ja siinä esiintyvien erilaisten konventioiden tulkitsemiseen.
Ševjakovan hyvinkin abstrakti teos "Oèen' interesnij roman" antaa tulkintani mukaan kaikessa määrittelemättömyydessään paitsi omille (nais)henkilöhahmoilleen, myös lukijalleen vapauden valita vastaukset niihin vaikeisiinkin kysymyksiin, joita teksti (sekä itsessään, että "todellisuuteen" heijastuen) väistämättäkin herättää. Oman identiteetin ja naiseuden etsimisen sekoittuessa loputtomiin unenomaisiin tapahtumiin, tai omasta elämästä ja menneisyydestä kertomisen värittyessä suorien tunnustuksien kanssa kertoja-protagonistin omasta epäluotettavuudesta, nousee tulkinnassa voimakkaasti esille lukijan omakohtainen valinnan vapaus sille, miten ja mistä tekijöistä katsoo naiseuden ja sen eri aspektien rakentuvan Ševjakovan fiktiivisessä auto/biografiassa. Tulkintaa eri suuntiin vievät elementit ja hierarkkisten suhteiden ironinen rikkoutuminen kirjailijan tekstissä antavat omalta osaltaan rajattomat mahdollisuudet tulkita Ševjakovan teosta mitä erilaisimmista näkökulmista - tässä yhteydessä päädyin (post)feministiseen, dokumentaalis - postmodernistiseen diskurssiin, jossa aivan kuten "naiseus", niin myös "elämä" ja "minuus" näyttävät vahvasti rakentuvan pienistä valinnoista ja vapaista, määrittelemättömästi toisiinsa tiivisti liittyvistä kertomuksista.