Poliisien tekemät rikokset - normien valvojat normien rikkojina

Abstract

Tämän tutkimuksen aihe ovat poliisien tekemät rikokset. Poliisit ovat osa yhteiskunnan valvontakoneistoa, jonka tehtävä on rikosten selvittäminen ja yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Poliisilta odotetaan suurta lainkuuliaisuutta. Lait ovat yhteiskunnan säätämiä käyttäytymissääntöjä, eli normeja. Poliisit ovat näiden normien valvojia. Tutkimuksessa kysytään millaisia rikoksia poliisit tekevät? Ovatko poliisit lainkuulaisempia kuin muut?

Tutkimus on tehty sekä akateemiseksi opinnäytteeksi että poliisihallinnon käyttöön.

Tutkimusaineistona käytetään Sisäasiainministeriön luvalla Poliisiasiain tietojärjestelmää (PATJA), johon kirjataan kaikki poliisille ilmoitetut rikokset. Poliisien tekemiä rikoksia verrataan palomiesten tekemiin rikoksiin. Palomiehet ovat relevantti vertailuryhmä, sillä kyseessä on toinen keskiasteen koulutusta edellyttävä julkisella sektorilla toimiva kansalaisten turvallisuutta ylläpitävä ammattiryhmä. Palomiesten ammattikunta on poliisien tavoin myös hyvin miesvaltainen ja palomiesten määrä tiedetään tarkasti.

Tutkimuksessa vertaillaan poliisien ja palomiesten eroja yleisimpien rikosnimikkeiden osalta. Teoreettisena viitekehyksenä ovat kriminologiset ja sosiologiset rikollisuutta selittävät teoriat, sekä tutkimukset poliisien ammattikulttuurista. Aineistosta saatavia tuloksia verrataan poliisikulttuurin eri piirteisiin.

Poliisikulttuurista ja poliisien rikollisuuskäsityksistä tehtyjen tutkimusten mukaan poliisit ovat lainkuuliaisia, ryhmäsolidaarisia ja käytännönläheisiä. Poliisit korostavat rakenteellisten syiden sijaan yksilön vastuuta rikoksiin. Poliisin ammatti on käsityöläisammatti, jota ei opita teoriakirjoja lukemalla, vaan käytännön tilanteiden kautta. Poliisien ammattikunnassa vallitsee voimakas kollegiaalisuus.

Tutkimuksen mukaan poliisit tekevät erittäin vähän rikoksia. Suuri osa rikoksista liittyy työhön. Tyypillisin rikos on liikenteen vaarantaminen, joka tapahtuu kun hälytysajossa oleva poliisiauto joutuu osalliseksi liikennevahinkoon. Toinen tyypillinen rikos on pahoinpitely, josta syntyy epäilys kun poliisi joutuu käyttämään voimakeinoja ottaessaan rikollisen kiinni. Suomessa on noin 7700 poliisimiestä, jotka suorittavat vuosittain satojatuhansia hälytystehtäviä. Langettavan tuomion tuomioistuimessa saaneita poliisirikostapauksia on kuitenkin vain joitakin kymmeniä. Poliisit ovat lainkuuliaisempia kuin palomiehet. Palomiehet syyllistyvät etenkin liikennerikoksiin useammin kuin poliisit.

Tutkimuksessa kysytään myös suojelevatko poliisit toisiaan rikossyytteiltä. Tulosten perusteella tämä ei vaikuta todennäköiseltä. Ehkäisevänä tekijänä tällaiselle vääränlaiselle ryhmäkollegiaalisuudelle on poliisien korkea ammattietiikka. Toinen syy on se, että poliisin tekemä rikos ylittää usein uutiskynnyksen. Asioita ei kannata salata, sillä ne tulevat todennäköisesti kuitenkin julki ja tuottavat salaajalleen hankaluuksia.

Poliisien lainkuuliaisuusaste ja ammattietiikka on korkea. Kuitenkin kun peilaa aineistoa poliisikulttuurista tehtyihin tutkimuksiin, huomaa että riskitekijöitäkin on olemassa. Poliisiorganisaation kannattaa pysyä valppaana myös organisaation sisältä tulevaa uhkaa kohtaan. Uhkana on pienten resurssien ja lainsäädännön kasvavien vaatimusten ristiriita. Riskin paikka on myös järjestäytyneen rikollisuuden parissa toimivilla poliiseilla, joiden arkinen kosketuspinta rikollismaailmaan saattaa altistaa heidät ammattietiikan unohtumiseen.

Ratkaisuna riskien hallintaan on hyvän esimiestyön ja tarkan valvonnan yhdistäminen. Kun työntekijät voivat hyvin, syntyy lieveilmiöitä vähemmän, ja organisaatio voi keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä, yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen. Siinä Suomen poliisi onnistuu tämänkin tutkimuksen valossa hyvin. Suomen poliisi on lakia noudattava ja arvostettava organisaatio.