Eurooppalainen identiteettikamppailu : Turkin EU-jäsenyyden kannattajat ja vastustajat Euroopan parlamentissa
SORVALI, JAANA (2006)
2006
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15858
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15858
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin Euroopan parlamentissa käytyä keskustelua liittyen Turkin EU-jäsenyyteen. Argumentointia tutkimalla selvitän miten Euroopan parlamentin euroedustajat mieltävät Eurooppaa ja eurooppalaisuutta suhteessa Turkkiin, jonka kanssa liittymisneuvottelut EU:n jäsenyydestä aloitettiin 3.10.2005.
Tutkimukseni perustuu sosiaalisen konstruktionismin teoreettiseen viitekehykseen ja identiteetin etenkin kollektiivisen identiteetin käsitteeseen. Identiteetin nähdään muodostuvan suhteessa Toiseen, joka Euroopan kontekstissa on usein ajateltu olevan Turkki. Olen rajannut tutkimukseni koskemaan aikaa vuoden 1999 lopusta vuoden 2005 loppuun saakka. Tuolta ajanjaksolta kerätty aineisto koostuu Euroopan parlamentissa käydyistä Turkin EU-jäsenyyttä koskevista keskusteluista. Keskusteluiden ryhmäpuheenvuorot olen analysoinut käyttäen Chaïm Perelmanin uuden retoriikan teoriaa ja keskusteluiden yksittäisten edustajien puheenvuorot olen analysoinut kvantitatiivisen sisällön erittelyn avulla. Kahden analyysin tulosten perusteella oli mahdollista pohtia eurooppalaisen identiteetin muodostumista Euroopan parlamentissa.
Analyysissä kävi ilmi, että Turkin EU-jäsenyyttä vastustavat ja sitä kannattavast edustajat käyttävät lähestulkoon samanlaisia argumentteja tukemaan mielipidettään. Demokratia ja siihen läheisesti liittyvät arvot kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltion periaatteet ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen olivat tärkeitä kaikille edustajille ja muodostivat Euroopan parlamentin kontekstissa eräänlaisen jaetun arvopohjan, jonka myötä rakentuu Euroopan identiteettiä muodostava Toinen. Demokratiaan liittyvien perusteiden käytön kautta erottui kuitenkin kaksi erilaista näkökantaa ”eurooppalaiseen demokratiaan”. Turkin EU-jäsenyyden kannattajat pitivät tärkeänä demokraattisen kehityksen levittämistä myös perinteisesti Toisena nähtyyn Turkkiin, kun puolestaan jäsenyyttä vastustaneet pitäisivät eurooppalaisen demokratian ”eurooppalaisena”.
Kysymys eurooppalaisen identiteetin muotoutumisesta ei ole helppo. Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista todeta, että Euroopan parlamentissa on meneillään prosessi, jossa käydään kamppailua eurooppalaista identiteettiä koskevan diskurssin sisällöstä. Turkin EU-jäsenyyden vastustajat haluavat uusintaa eurooppalaisen identiteetin diskurssia perinteisten olettamusten pohjalta, kun taas Turkin EU-jäsenyyden kannattajat haluavat uudistaa tuon diskurssin koskemaan myös Turkkia. Uudenlainen diskurssi perustuu erilaisuuden tunnustamiselle ja demokratiaan liitetyille arvoille, samoin kuin eurooppalainen identiteetti. Näillä perusteilla Euroopan parlamentista oli mahdollista löytää kaksi erilaista eurooppalaisen identiteetin muotoa: Moderni eurooppalainen identiteetti sekä postmoderni eurooppalainen identiteetti.
Tutkimukseni perustuu sosiaalisen konstruktionismin teoreettiseen viitekehykseen ja identiteetin etenkin kollektiivisen identiteetin käsitteeseen. Identiteetin nähdään muodostuvan suhteessa Toiseen, joka Euroopan kontekstissa on usein ajateltu olevan Turkki. Olen rajannut tutkimukseni koskemaan aikaa vuoden 1999 lopusta vuoden 2005 loppuun saakka. Tuolta ajanjaksolta kerätty aineisto koostuu Euroopan parlamentissa käydyistä Turkin EU-jäsenyyttä koskevista keskusteluista. Keskusteluiden ryhmäpuheenvuorot olen analysoinut käyttäen Chaïm Perelmanin uuden retoriikan teoriaa ja keskusteluiden yksittäisten edustajien puheenvuorot olen analysoinut kvantitatiivisen sisällön erittelyn avulla. Kahden analyysin tulosten perusteella oli mahdollista pohtia eurooppalaisen identiteetin muodostumista Euroopan parlamentissa.
Analyysissä kävi ilmi, että Turkin EU-jäsenyyttä vastustavat ja sitä kannattavast edustajat käyttävät lähestulkoon samanlaisia argumentteja tukemaan mielipidettään. Demokratia ja siihen läheisesti liittyvät arvot kuten ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltion periaatteet ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen olivat tärkeitä kaikille edustajille ja muodostivat Euroopan parlamentin kontekstissa eräänlaisen jaetun arvopohjan, jonka myötä rakentuu Euroopan identiteettiä muodostava Toinen. Demokratiaan liittyvien perusteiden käytön kautta erottui kuitenkin kaksi erilaista näkökantaa ”eurooppalaiseen demokratiaan”. Turkin EU-jäsenyyden kannattajat pitivät tärkeänä demokraattisen kehityksen levittämistä myös perinteisesti Toisena nähtyyn Turkkiin, kun puolestaan jäsenyyttä vastustaneet pitäisivät eurooppalaisen demokratian ”eurooppalaisena”.
Kysymys eurooppalaisen identiteetin muotoutumisesta ei ole helppo. Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista todeta, että Euroopan parlamentissa on meneillään prosessi, jossa käydään kamppailua eurooppalaista identiteettiä koskevan diskurssin sisällöstä. Turkin EU-jäsenyyden vastustajat haluavat uusintaa eurooppalaisen identiteetin diskurssia perinteisten olettamusten pohjalta, kun taas Turkin EU-jäsenyyden kannattajat haluavat uudistaa tuon diskurssin koskemaan myös Turkkia. Uudenlainen diskurssi perustuu erilaisuuden tunnustamiselle ja demokratiaan liitetyille arvoille, samoin kuin eurooppalainen identiteetti. Näillä perusteilla Euroopan parlamentista oli mahdollista löytää kaksi erilaista eurooppalaisen identiteetin muotoa: Moderni eurooppalainen identiteetti sekä postmoderni eurooppalainen identiteetti.