Nyt on hiljaisuus. Potentiaalinen merkintä Paul Kleen, Henri Michaux'n ja lettristien tuotannossa
SJÖBERG, SAMI (2006)
2006
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15856
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15856
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kuvitteellisin merkein ilmaisua 1900-luvun avantgardistisena taideilmiönä, erityisesti Paul Kleen, Henri Michaux’n ja ranskalaisen lettristisen liikkeen tuotannossa. Tarkastelen ilmiön ontologiaa, genealogiaa ja toimintatapoja, mutta ilmiön lähtökohtaisen marginaalisuuden sekä hajanaisen ja määritelmiä pakenevan luonteen vuoksi käytän siitä kokoavaa nimitystä ’Oma kirjoitus’.
Tutkimukseni ensimmäisellä puoliskolla tarkastelen merkityksen olomuotoa ja paikkaa Omassa kirjoituksessa suhteuttamalla sitä dekonstruktioon, toiseuteen ja apofaattisuuteen. Nähdäkseni nämä seikat vaikuttavat keskeisesti siihen, miten Oma kirjoitus havaitaan ja miten sitä pyritään tulkitsemaan.
Käsittelen myös semioottiskriittisesti tavanomaisen kielen yhteismitattomuutta tutkimuskohteeni kanssa, jonka vuoksi Omaa kirjoitusta on käytännöllistä tarkastella perinteiselle kuva/sana-tutkimukselle vieraana ilmiönä. Se ilmenee toiseutena, jota tavanomainen akateeminen kieli ei tavoita. Samalla tavanomaisen kielen ulkopuolisuus myös hylkii luonteeltaan diskursiivisten myyttien välittymistä.
Teoreettisen pohjustuksen lähtösijoilta etenen tutkimaan Oman kirjoituksen synnyttämiä rajatiloja tutkimuskohteideni yhteydessä. Kyseiset rajatilat mahdollistavat kulttuurisia myyttejä hylkivän ilmaisun tuottamisen. Jokaisella tarkastelemallani taiteilijalla oli kuitenkin omakohtainen suhde merkityksen välittymisen problematiikkaan, jonka vuoksi puran heidän tuotantoonsa liitettyjä taidehistoriallisia konteksteja ikonologis-dekonstruktiivisella otteella. Se selventää millaisia tulkinnallisia aukkoja Oma kirjoitus aiheuttaa.
Oma kirjoitus on nähdäkseni diskurssin rajoilla oloa, jota olen kuvannut hiljaisuuden käsitteen kautta myös tekstitekniikkana. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että hiljaisuuteen liittyvät tulkinnan aukot nousevat tutkimuksessani esille ilman termin tarpeetonta toistoa. Merkityksen olomuoto Omassa kirjoituksessa on tulkinnallinen avanne, joka ei salli kiinnittämistä pysyvään ja yksiselitteisesti läsnä olevaan. Oman kirjoituksen yhteydessä se ilmenee potentiaalina, johon liittyen kutsun hiljaisuudeksi sellaista läsnäoloa diskurssin piirissä, joka on samalla tietoista osallistumattomuutta siihen. Tätä kautta kuvitteelliseen kirjoitukseen liittyvä kulttuurinen myytti on otettavissa haltuun.
Avainsanoja: potentiaalinen merkintä, materiaalisuus, merkityksen poissaolo, hiljaisuus, dekonstruktio, antisemiotiikka, diskurssin rajat, myytti, Paul Klee, Henri Michaux, lettrismi
Tutkimukseni ensimmäisellä puoliskolla tarkastelen merkityksen olomuotoa ja paikkaa Omassa kirjoituksessa suhteuttamalla sitä dekonstruktioon, toiseuteen ja apofaattisuuteen. Nähdäkseni nämä seikat vaikuttavat keskeisesti siihen, miten Oma kirjoitus havaitaan ja miten sitä pyritään tulkitsemaan.
Käsittelen myös semioottiskriittisesti tavanomaisen kielen yhteismitattomuutta tutkimuskohteeni kanssa, jonka vuoksi Omaa kirjoitusta on käytännöllistä tarkastella perinteiselle kuva/sana-tutkimukselle vieraana ilmiönä. Se ilmenee toiseutena, jota tavanomainen akateeminen kieli ei tavoita. Samalla tavanomaisen kielen ulkopuolisuus myös hylkii luonteeltaan diskursiivisten myyttien välittymistä.
Teoreettisen pohjustuksen lähtösijoilta etenen tutkimaan Oman kirjoituksen synnyttämiä rajatiloja tutkimuskohteideni yhteydessä. Kyseiset rajatilat mahdollistavat kulttuurisia myyttejä hylkivän ilmaisun tuottamisen. Jokaisella tarkastelemallani taiteilijalla oli kuitenkin omakohtainen suhde merkityksen välittymisen problematiikkaan, jonka vuoksi puran heidän tuotantoonsa liitettyjä taidehistoriallisia konteksteja ikonologis-dekonstruktiivisella otteella. Se selventää millaisia tulkinnallisia aukkoja Oma kirjoitus aiheuttaa.
Oma kirjoitus on nähdäkseni diskurssin rajoilla oloa, jota olen kuvannut hiljaisuuden käsitteen kautta myös tekstitekniikkana. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että hiljaisuuteen liittyvät tulkinnan aukot nousevat tutkimuksessani esille ilman termin tarpeetonta toistoa. Merkityksen olomuoto Omassa kirjoituksessa on tulkinnallinen avanne, joka ei salli kiinnittämistä pysyvään ja yksiselitteisesti läsnä olevaan. Oman kirjoituksen yhteydessä se ilmenee potentiaalina, johon liittyen kutsun hiljaisuudeksi sellaista läsnäoloa diskurssin piirissä, joka on samalla tietoista osallistumattomuutta siihen. Tätä kautta kuvitteelliseen kirjoitukseen liittyvä kulttuurinen myytti on otettavissa haltuun.
Avainsanoja: potentiaalinen merkintä, materiaalisuus, merkityksen poissaolo, hiljaisuus, dekonstruktio, antisemiotiikka, diskurssin rajat, myytti, Paul Klee, Henri Michaux, lettrismi