Hyöty ja sopimus eettisinä perusteluina J.S. Millin ja J. Rawlsin teorioissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on yhtäältä kuvata utilitarismiksi kutsuttu oppisuunta sekä peilata sen ilmenemistä nykypäivän etiikassa. Kuvaus muotoutuu seuraamalla utilitarismin syntyä ennen John Stuart Millin aikaa sekä utilitarismin kehityksen päälinjoja Millin jälkeen. Toisaalta kuvaan John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian keskeiset elementit, sillä Rawls on esittänyt teoriansa olevan ainut todellinen vaihtoehto juuri utilitarismille.

Utilitarismissa, kuten normatiivisessa etiikassa yleensä, pyritään määrittelemään ja selvittämään yksilöiden oikeudet, velvollisuudet ja vastuut sekä vapauteen, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset. Utilitarismissa oikeudet ja vastuut kytketään tekojen lisäksi myös tekemättä jättämisiin (o-missioihin). Klassisen utilitarismiin verrattuna nykyajan utilitarismi on saanut kuitenkin liberaalimpia muotoja, sekä metodologisia vahvistuksia. Myös yhteiskunnallisissa ja juridisissa kysymyksissä utilitarismilla näyttäisi olevan nykyaikanakin sanansa sanaottavana.

Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian alkuaseman keskeisin elementti, tietämättömyyden verho, on kiehtova yritys luoda yhteiskunnallinen tilanne, missä kukaan ei tunne historiaansa, yhteiskunnallista asemaansa eikä aja omia etujaan. Koska Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria edustaa puhdasta menetelmäoikeudenmukaisuutta, niin voidaan olettaa, että alkuaseman persoonakäsitys vaikuttaa vääjäämättä alkuaseman tuotospuoleen, eli valittaviin oikeudenmukaisuusperiaatteisiin. Näin ollen todellinen vaihtoehtoisuus utilitarismille on mielestäni täysin hypoteettinen. Rawlsin teorian alkuaseman elementtien todentuminen reaalielämässä on mahdoton.

Asiasanat: Utilitarismi, oikeudenmukaisuusteoria