Toiseuden vaikutus kantaväestön arjen subjektiiviseen kokemiseen

Abstract

Ulkomaalaistaustainen väestönosa on kasvanut Suomessa nopeasti 1990-luvulta lähtien, ja Suomi on nykyään maahanmuuttomaa. Monikulttuurisuuden muodot ja sisältö ovat siten nousseet ajankohtaiseksi aiheeksi myös Suomessa, jonka väestöä on aiemmin pidetty homogeenisena. Suomen monikulttuurisuudesta ei kuitenkaan ole olemassa yhtä oikeaa kuvaa tai käsitystä. Maahanmuuton keskittyminen tietyille alueille keskittää ilmiötä ja korostaa kyseisten alueiden kulttuurisen moninaistumisen prosessia. Maahanmuutto herättää ristiriitaisia tunteita, ja argumentteja sekä puolesta että vastaan on perusteltu yhtälailla taloudellisilla kuin sosiaalisillakin tekijöillä.

Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa niitä merkityksiä, joita kantaväestö antaa maahanmuuttajaväestön ja kantaväestön vuorovaikutukselle arkisessa kanssakäymisessä. Siten tutkimuskohteena on sosiaalisen todellisuuden jäsentyminen. Työn viitekehyksessä pohditaan viime vuosina käytyä identiteettikeskustelua ja toiseuden merkitystä identiteetin muodostumisessa. Kansallisen identiteetin perustana pidetään kuvitteellisen yhteisön käsitettä. Kantaväestön ja ulkomaalaistaustaisen väestön vuorovaikutusta pyritään ymmärtämään akkulturaatiotutkimuksen käsitteillä. Tutkimuksen ontologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi.

Tutkimuksen kohdealueena on Helsingin kaupunginosa Pasila, jossa yhdistyy ulkomaalaistaustaisen väestön viimeaikainen lukumäärällinen kasvu sekä korkea osuus koko väestöstä. Empiirisen aineiston keräämiseksi tutkimuksessa on haastateltu tammi-helmikuussa 2006 kahdeksaa Pasilassa vähintään 1980-luvulta lähtien asunutta kantaväestön edustajaa.

Haastateltavat kokevat, että suomalaisuuden luonteen tulisi pysyä entisellään väestön kulttuurisesta moninaistumisesta huolimatta. Maahanmuuttajaväestön tulisi osata toimia vallitsevien tapojen mukaisesti ja tiedostaa valtaväestön arvot. Maahanmuuttajien ei kuitenkaan tarvitse hylätä omaa identiteettiään, joskin suomalaisten tapojen ylenkatsomista pidetään herkästi loukkaavana. Rasistiksi leimaamisen pelko ehkäisee sellaista kanssakäymistä, jolla kantaväestö pyrkisi muuten lisäämään maahanmuuttajaväestön kulttuurista kompetenssia. Siten monet ristiriitatilanteet voivat jäädä selvittämättä, minkä seurauksena niistä aiheutuva turhautuminen voi kasvaa. Kielitaidolla on tärkeä merkitys eri ryhmien välisessä kanssakäymisessä. Maahanmuuttajien alueellinen keskittyminen voidaan kokea uhkaavaksi eri ryhmien voimasuhteiden muuttuessa. Väestön kulttuurinen monimuotoistuminen kyseenalaistaa näkemyksen homogeenisesta kansasta kansallisvaltion hegemonisena ryhmänä.

Asiasanat: identiteetti, maahanmuutto, akkulturaatio, kuviteltu yhteisö