"Kuin tuuli tai pilvi vain" Naiskuva Eeva-Liisa Mannerin näytelmissä Eros ja Psykhe ja Poltettu oranssi

Abstract

Tarkastelen työssäni naiskuvaa Eeva-Liisa Mannerin näytelmissä Eros ja Psykhe ja Poltettu oranssi. Vertailen näytelmien päähenkilöitä Psykheä ja Marinaa kolmen keskeisen teeman, hulluus, seksuaalisuus ja kuolema, kautta. Kysymykseni on, millainen on Mannerin naiskuva ja ovatko Marina ja Psykhe saman hahmon kaksi muotoa. Teoreettinen näkökulmani on feministinen ja käytän työssäni apuna ranskalaista feminististä kirjallisuudentutkimusta sekä psykoanalyysiä.

Ranskalainen feminismi ei hylkää psykoanalyysiä pelkästään naista alistavana järjestelmänä, vaan poimii siitä olennaisen omaan käyttöönsä. Julia Kristevan käsite melankolia kasvaa hulluuden, seksuaalisuuden ja kuolemankaipuun yhteenliittäväksi kokonaiskuvaksi ja väitän, että juuri melankolia on piirre, joka yhdistää Marinan ja Psykhen. Sen lisäksi, että melankolia on kummallakin henkilöllä päällimmäinen diagnoosi ja luonteenpiirre, on Mannerin naiskuva vahvasti determinismiin sidottu. Naiset, myös Mannerin muissa näytelmissä, ovat patriarkaatin alistamia ja heidän subjektiviteettinsa on passiivinen ja alistuva.

Marina ja Psykhe voidaan nähdä saman hahmon muunnelmina, samoin kuin Mannerin näytelmät voidaan nähdä saman tarinan erijuonisina tulkintoina. Mannerin deterministisessä maailmassa ihmisten mahdollisuus rakkauteen tai ylipäätään oman elämänsä suunnan muutoksiin on minimaalinen.

Asiasanat: naiskuva, melankolia, hulluus, seksuaalisuus, kuolema, feminismi