Kollektiivisen toiminnan ongelma Irakin kriisissä 2003 : Iso-Britannian ja Ranskan ulkopoliittiset identiteetit ja intressit Irakin kriisin kontekstissa

Abstract

Tutkielmani aiheena on vuoden 2003 Irakin kriisin kontekstissa ilmennyt kansallisen ja kollektiivisen ulkopolitiikan ristiriita, joka johti huomattaviin erimielisyyksiin Euroopan unionin ja myös laajemman kansainvälisen yhteisön keskuudessa. Tutkin kuinka kaksi merkittävää EU-valtiota, Iso-Britannia ja Ranska, määrittelivät ulkopoliittiset identiteettinsä ja intressinsä Irakin sodan kontekstissa, ja toisaalta, kuinka Irakin sota vaikutti näiden identiteetteihin ja intresseihin. Käytän aineistona molempien maiden valtiojohdon sodan edellä ja sen aikana antamia lausuntoja, puheita, haastatteluja ja muuta vastaavaa materiaalia.

Koska tutkimuksen aihe nousee kansallisen ja kollektiivisen toiminnan ristiriidasta, olen valinnut teoreettiseksi viitekehykseksi yhtäältä neorealismin edustaman valtioidenvälisyyden ja toisaalta kansainvälisten instituutioiden voimaan nojaavan neoliberalismin. Lisäksi analyysin apuna työssäni palvelee Alexander Wendtin konstruktivistinen malli valtioiden identiteettien ja intressien muotoutumisesta.

Tutkimusaineistosta käy selvästi ilmi, että sekä Iso-Britannian että Ranskan kohdalla vahvat kansalliset intressit ohjasivat valtioiden ulkopolitiikkaa erityisesti Irakin sodan alla. Kuitenkin sodan edetessä EU-valtioille ominainen kollektiivinen identiteetti ja kollektiiviset intressit nousivat molempien valtioiden kannanotoissa korostetusti esiin.

Vaikka Iso-Britannia ja Ranska toimivat Irakin sodan alla vahvasti kansallisen intressin johdattamina, ne eivät näe kansainvälistä järjestelmää neorealistisessa mielessä anarkistisena sotatantereena ja huolehdi itsekkäästi vain oman olemassaolonsa turvaamisesta. Irakin kriisissä vallitsi vahva erimielisyys toimintatavoista, mutta siitä huolimatta kyseiset valtiot määrittelevät omat identiteettinsä ja intressinsä vahvasti suhteessa toisiin toimijoihin ja siihen, mitä nämä muut niille edustavat. Muut EU- ja YK-valtiot nähdään ennen kaikkea ystävinä ja yhteistyökumppaneina ja oma turvallisuus ymmärretään riippuvaiseksi yhteistyöstä muiden kanssa.

Irakin kriisi oli jälleen yksi kompastuskivi EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan karikkoisella tiellä. Se oli kuitenkin mittasuhteiltaan ja potentiaalisilta seurauksiltaan aiempia vaikeuksia huomattavasti laajamittaisempi. Konfliktin edetessä myös Iso-Britannia ja Ranska yltyivät korostamaan eurooppalaisen ja laajemman kansainvälisen yhtenäisyyden tärkeyttä ja vetoamaan kollektiivisen vastuun puolesta tulevaisuudessa. Tässä mielessä Irakin kriisi avasi valtioiden silmät: kollektiivisen identiteetin olemassaolo ei riitä, sen mukaan on myös toimittava.

Hakusanat: Iso-Britannia, Ranska, Euroopan unioni, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Irakin sota, ulkopoliittinen identiteetti.