Sosiaalityön asiantuntijuus aktivointisuunnittelun kontekstissa työvoimaneuvojien näkökulmasta
KAISANLAHTI, MIINA (2006)
KAISANLAHTI, MIINA
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15796
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15796
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön asiantuntijuutta aktivointisuunnittelun kontekstissa. Aktivointisuunnittelu on pitkäaikaistyöttömien työllistymisen edistämiseen tähtäävää palvelua.
Työkäytäntö sisältyy lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Palvelussa on keskeistä aktivointisuunnitelman laatiminen. Suunnitelma on kirjallinen sopimus toimista, joiden on tarkoitus
edistää pitkäaikaistyöttömän asiakkaan työllistymistä. Aktivointisuunnitteluun osallistuu työvoimaviranomainen, sosiaaliviranomainen sekä heidän yhteisasiakas. Tutkimusaihetta
käsitellään työvoimaneuvojien näkökulmasta. Sosiaalityön asiantuntijuuteen on valittu näkökulmaksi asiantuntijuutta kuvaavat käsitteet. Käsitteitä ovat työn tavoitteellinen tehtävä, työn kohde, tieto, sekä työmuodot. Näitä käsitteitä käytetään asiantuntijuuden tarkasteluun sekä tutkimuksen teoreettisessa että empiirisessä osuudessa.
Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää työvoimaneuvojaa kolmella eri paikkakunnalla. Aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmällä. Haastatteluaineiston analysoinnissa on käytetty sekä teoria- että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen mukaan aktivointisuunnittelun kontekstissa ilmenevä sosiaalityön asiantuntijuus on työvoimaneuvojien näkökulmasta pitkäaikaistyöttömän asiakkaan arjen perusasioiden ja muuhun
kuin ammatillisiin valmiuksiin liittyvän elämäntilanteen asiantuntijuutta. Sosiaalityöntekijä käyttää tietoaan ja osaamistaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen kartoittamiseen ja
esiintuomiseen työllistymisen kannalta merkittävässä valossa. Haastatellut työvoimaneuvojat näkevät sosiaalityön roolin hyvin samansuuntaisesti kuin aikaisemmissa aktivoinnin kontekstissa
tehtävää sosiaalityötä käsittelevissä tutkimuksissa on nähty.
Sosiaalityön asiantuntijuus näyttäytyy tutkimusaineistossa pitkäaikaistyöttömän työllistymistilanteen edistämisen kannalta merkityksellisenä. Sosiaalityöntekijä kiinnittää asiantuntemuksensa avulla aktivointisuunnitteluun osallistuvien huomiota työllistymisen kannalta merkittäviin, muihin kuin asiakkaan ammatillisiin valmiuksiin liittyviin tekijöihin tämän elämäntilanteessa. Nämä tekijät käsittävät laaja-alaisesti useita elämän aspekteja. Sosiaalityöntekijä
kiinnittää aktivointisuunnittelussa huomiota erityisesti asiakkaan perhetilanteeseen, asumisolosuhteisiin, terveyteen sekä elämänhistoriaan. Tällaiset seikat tulevat aktivointisuunnittelussa esille työllistymisen edellytyksinä, niiden puutteina tai työllistymisen
esteinä. Haastatellut työvoimaneuvojat kokivat tällaisten tekijöiden kartoittamisen tärkeänä aktivointisuunnittelussa. Yhteistyö työ- ja sosiaaliviranomaisten välillä pitkäaikaistyöttömien työllistymistilanteen edistämisessä vaikuttaa tutkimustulosten perusteella hyödylliseltä.
Avainsanat: Aktivointi, aktivointipolitiikka, aktivointisuunnittelu, aktivointisuunnitelma, sosiaalityö, sosiaalityön asiantuntijuus
Työkäytäntö sisältyy lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Palvelussa on keskeistä aktivointisuunnitelman laatiminen. Suunnitelma on kirjallinen sopimus toimista, joiden on tarkoitus
edistää pitkäaikaistyöttömän asiakkaan työllistymistä. Aktivointisuunnitteluun osallistuu työvoimaviranomainen, sosiaaliviranomainen sekä heidän yhteisasiakas. Tutkimusaihetta
käsitellään työvoimaneuvojien näkökulmasta. Sosiaalityön asiantuntijuuteen on valittu näkökulmaksi asiantuntijuutta kuvaavat käsitteet. Käsitteitä ovat työn tavoitteellinen tehtävä, työn kohde, tieto, sekä työmuodot. Näitä käsitteitä käytetään asiantuntijuuden tarkasteluun sekä tutkimuksen teoreettisessa että empiirisessä osuudessa.
Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää työvoimaneuvojaa kolmella eri paikkakunnalla. Aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmällä. Haastatteluaineiston analysoinnissa on käytetty sekä teoria- että aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen mukaan aktivointisuunnittelun kontekstissa ilmenevä sosiaalityön asiantuntijuus on työvoimaneuvojien näkökulmasta pitkäaikaistyöttömän asiakkaan arjen perusasioiden ja muuhun
kuin ammatillisiin valmiuksiin liittyvän elämäntilanteen asiantuntijuutta. Sosiaalityöntekijä käyttää tietoaan ja osaamistaan asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen kartoittamiseen ja
esiintuomiseen työllistymisen kannalta merkittävässä valossa. Haastatellut työvoimaneuvojat näkevät sosiaalityön roolin hyvin samansuuntaisesti kuin aikaisemmissa aktivoinnin kontekstissa
tehtävää sosiaalityötä käsittelevissä tutkimuksissa on nähty.
Sosiaalityön asiantuntijuus näyttäytyy tutkimusaineistossa pitkäaikaistyöttömän työllistymistilanteen edistämisen kannalta merkityksellisenä. Sosiaalityöntekijä kiinnittää asiantuntemuksensa avulla aktivointisuunnitteluun osallistuvien huomiota työllistymisen kannalta merkittäviin, muihin kuin asiakkaan ammatillisiin valmiuksiin liittyviin tekijöihin tämän elämäntilanteessa. Nämä tekijät käsittävät laaja-alaisesti useita elämän aspekteja. Sosiaalityöntekijä
kiinnittää aktivointisuunnittelussa huomiota erityisesti asiakkaan perhetilanteeseen, asumisolosuhteisiin, terveyteen sekä elämänhistoriaan. Tällaiset seikat tulevat aktivointisuunnittelussa esille työllistymisen edellytyksinä, niiden puutteina tai työllistymisen
esteinä. Haastatellut työvoimaneuvojat kokivat tällaisten tekijöiden kartoittamisen tärkeänä aktivointisuunnittelussa. Yhteistyö työ- ja sosiaaliviranomaisten välillä pitkäaikaistyöttömien työllistymistilanteen edistämisessä vaikuttaa tutkimustulosten perusteella hyödylliseltä.
Avainsanat: Aktivointi, aktivointipolitiikka, aktivointisuunnittelu, aktivointisuunnitelma, sosiaalityö, sosiaalityön asiantuntijuus