NYT USKALLAN OLLA MINÄ - Päihdeongelmaisten läheisten elämäntarinoita ja identiteettejä
HEIMONEN, PÄIVI (2006)
2006
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2006-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15782
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-15782
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan päihdeongelmaisten läheisten kirjoittamia elämäntarinoita ja heidän kirjoituksissaan tuottamia identiteettejä. Elämäntarinoita tarkastellaan erilaisina suhdetarinoina ja puheesta erotellaan identiteettidiskursseja eletystä elämästä ja sen eri vaiheista, päihdeongelmaisen läheisenä eletyn elämän rakentumisesta osana läheisen identiteettiä. Konstruktionistinen viitekehys antaa mahdollisuuden ymmärtää identiteettejä tilannesidonnaisina, kirjoituksissa rakentuvina minä-konstruktioina, joita diskurssianalyysin avulla tutkimuksessa tarkastellaan.
Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto koostuu 15 päihdeongelmaisen läheisenä eläneen omaelämäkerrallisista tarinoista, jotka on kerätty sähköposti-ilmoituksen perusteella talvella 2006. Läheiset tavoitettiin Al-Anon -ryhmien ja päihdejärjestötoimijoiden kautta. Tutkimusjoukon muodostavat 37 - 63-vuotiaat naiset, jotka ovat lapsina, puolisoina tai äiteinä eläneet päihdeongelmaisen miehen läheisenä.
Päihdeongelmaisten läheisten omaelämäkerralliset tarinat ovat samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia. Lapsen, puolison ja vanhemman suhde päihdeongelmaiseen on erilainen ja näin myös päihdeongelmien seuraukset heille ovat osin erilaisia. Lasten tarinoissa erityistä ovat heitteille jäämisen kokemukset, puolisoiden tarinoissa korostuvat sitoutuminen ja vastuu, ja vanhempien tarinoissa merkittävää ovat hätä ja huoli.
Tarinoissa rakennetaan identiteettejä kategorisoinnin, vastapuheen, ongelmapuheen ja voimavarapuheen avulla. Sekä lasten, puolisoiden että vanhempien tarinoissa puhutaan alistuneesta ja ahdistuneesta identiteetistä. Päihdeongelmaisen läheisen sosiaalinen identiteetti muotoutuu poikkeavuuden ja leimautumisen kokemuksista. Jokaisella läheisellä on tapansa selviytyä päihdeongelmaisen läheisenä ja rakentaa positiivista, moninaista identiteettiä. Pysyvä elämänmuutos on tullut mahdolliseksi uskon, vertaistuen, toiminnan ja tiedon avulla.
Avainsanat: alkoholiongelmat, päihdeongelmat, läheinen, vanhemmat, lapset, puolisot, perheet, poikkeavuus, selviytyminen, identiteetti
Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto koostuu 15 päihdeongelmaisen läheisenä eläneen omaelämäkerrallisista tarinoista, jotka on kerätty sähköposti-ilmoituksen perusteella talvella 2006. Läheiset tavoitettiin Al-Anon -ryhmien ja päihdejärjestötoimijoiden kautta. Tutkimusjoukon muodostavat 37 - 63-vuotiaat naiset, jotka ovat lapsina, puolisoina tai äiteinä eläneet päihdeongelmaisen miehen läheisenä.
Päihdeongelmaisten läheisten omaelämäkerralliset tarinat ovat samaan aikaan samanlaisia ja erilaisia. Lapsen, puolison ja vanhemman suhde päihdeongelmaiseen on erilainen ja näin myös päihdeongelmien seuraukset heille ovat osin erilaisia. Lasten tarinoissa erityistä ovat heitteille jäämisen kokemukset, puolisoiden tarinoissa korostuvat sitoutuminen ja vastuu, ja vanhempien tarinoissa merkittävää ovat hätä ja huoli.
Tarinoissa rakennetaan identiteettejä kategorisoinnin, vastapuheen, ongelmapuheen ja voimavarapuheen avulla. Sekä lasten, puolisoiden että vanhempien tarinoissa puhutaan alistuneesta ja ahdistuneesta identiteetistä. Päihdeongelmaisen läheisen sosiaalinen identiteetti muotoutuu poikkeavuuden ja leimautumisen kokemuksista. Jokaisella läheisellä on tapansa selviytyä päihdeongelmaisen läheisenä ja rakentaa positiivista, moninaista identiteettiä. Pysyvä elämänmuutos on tullut mahdolliseksi uskon, vertaistuen, toiminnan ja tiedon avulla.
Avainsanat: alkoholiongelmat, päihdeongelmat, läheinen, vanhemmat, lapset, puolisot, perheet, poikkeavuus, selviytyminen, identiteetti